Viime viikonloppuna olimme taas tienpäällä. Perjantaina suuntasimme Keravalle morjenstamaan vanhoja tuttujamme eli Ranea ja Keravan kolleja, mutta valitettavasti tapaaminen jäi tällä kertaa väliin. Onneksi Club Cosmopolissa oli kuitenkin Oliverilla keikka ja illalla esiintyi myös mystinen metsätyömies Toivo Susi, joten reissu ei jäänyt missään tapauksessa turhaksi. Itse asiassa ilta oli varsin viihdyttävä ainakin meidän mielestämme, sillä virallisten musisointien jälkeen siirryimme vielä epävirallisten musiikkituokioiden ihmeelliseen maailmaan akustisen kitaran, lähes taskukokoisen kosketinsoittimen ja komean ja älykkään olemuksemme kanssa. Tuosta hetken hurmiosta syntyi toinen toistaan mahtavampia biisi-ideoita, joita vastaavanlaisissa tilaisuuksissa kehitellään kesän kuluessa valmiimpaan suuntaan – tai sitten ei.
Oliverin ja Toivo Suden vauhdittamien Cosmopolin 4-vuotissynttäreiden jälkeen otimme suunnaksi Forssan. Matkaan meinasi tulla mutka erään nimeltä mainitsemattoman henkilön antaessa ajo-ohjeita, mutta onneksi pienestä inhimillisyyden rososta aiheutui vain hieman laajempi käännähdys. Niin saavuimme Forssaan. Perillä odotti aivan uskomattoman upea ja tyylikäs mutta samalla jotenkin niin sympaattinen hotellimajoitus. Sellaista aitoutta ja lämpöä huokuvaa majapaikkaa kuin Hotelli Maakunta saa varmasti hakea. Mahtava kerta kaikkiaan!
Mahtava oli myös illan keikka. Väkeä olisi mahtunut hieman enemmän, mutta toisaalta meininki oli paikalla olleen juhlakansan keskuudessa niin hyvä, ettei siellä oikeastaan muita osannut kaivatakaan. Vuorovaikutuksellisuus bändin ja yleisön välillä ilmeni monin eri tavoin. Jarin esittäessä välispiikissään jotakin maailmaa suurempaa, joku yleisöstä huusi ”Älä länkytä, tää on Forssa!”. No, eihän siinä auttanut kuin siirtyä vähitellen seuraavaan biisiin ja taas oli Jari kitaransa kanssa yleisön seassa ja mylly oli käynnissä.
Kelien puolesta viikonloppu ei ollut erityisen kuuma, mutta se oli välillä käsittämättömän hiostava. Välillä oli pakko vähentää vaatetusta paitsi sään vuoksi myöskin radiosta soineen Mamban biisin innoittamana. Mikä siinä onkin, että heti alkaa tanssijalka vipattamaan tai sitten vaan muuten ohimoita kuumottamaan, kun radiosta pärähtää ilmoille monesti unissammekin seikkaileva Vaaran Tero.
Mutta mikä onkaan tämänkertainen totuus? Totuus on se, että Simo Silmu on todella väärässä väittäessään, että ”Sitä saa mitä tilaa”. Ei muuten pidä paikkaansa. Tilasin eräässä forssalaisessa ravintolassa 210 grammaa porsasta, vohveliperunat, lämpimiä kasviksia ja kokonaisuuden höysteenä punaviinibarbeque-kastiketta. Odottelun päätteeksi sain eteeni lautasen, jossa oli kyllä possua ja kasviksia, mutta kastikkeena oli kermainen sienikastike ja pihvin päällä mahtava vuohenjuustosiivu. Varmasti herkullinen annos, mutta valitettavasti se ei täyttänyt laktoosittomuuden kriteereitä, joten hetken kuluttua sain tilaamani annoksen. Aina ei siis välttämättä saa sitä, mitä tilaa ja yleisen hyvinvoinnin vuoksi kannattaa vähän katsoa, mitä suuhunsa laittaa.
-Tuomo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti