Kaikenlaista harmia

Toisinaan on hetkiä, jolloin asiat sujuvat hyvin ja ehkä jopa odotettuakin paremmin, mutta joskus mikään ei tunnu toimivan ja mielikuvitus joutuu koetukselle positiivisten yksityiskohtien löytämiseksi. Keikkaviikonloppu Itä-Suomessa tarjosi yllätyksiä, jotka eivät kaikki olleet aivan positiivisimmasta päästä.

31.7. Oliver matkasi musisoimaan Lieksaan. O-ryhmä kokoontui rallikansan valloittamassa Jyväskylässä, josta viihtyisä matka kohti uusia seikkaluja saattoi alkaa. Viihtyisyyttä älykkäiden ja komeiden matkakumppaneiden seuran lisäksi tarjosi Stam1nan dvd, joka leppoisalla musiikillaan ja hienolla huumorillaan siivitti poikakerhon taipaleen itärajan tuntumaan. Keikkapaikkana toimi teltta, joka oli pystytetty Lieksan keskustaan tarjoamaan tunnelmaa Vaskiviikkojen liikkeelle laittamalle kansakunnalle. Teltassa sittemmin koittanut instrumenttien käsittely ja äänijänteiden käyttö vaativat luonnollisesti esivalmistelut, joiden puitteissa –yllätys yllätys...– kannettiin laatikoita ja levitettiin piuhoja. Tämän jälkeen urhean uurastuksen ruoskima kroppa kaipasi ravintoaineita, joita oli tarkoitus hakea lieksalaisesta kebab-pitseriasta. Liekö sitten ruokapaikka sijainnut eri aikavyöhykkeellä kuin muu Lieksa, sillä aukioloaikojen mukaan yhdeksään asti auki oleva ravintoainekäristämö tarjosi vain suljetun oven jo kymmentä vaille. Onneksi kaupungin keskustasta löytyi toinenkin kebab-pitseria, josta sai muutakin lämmintä kuin kättä. Ainakaan aterioitu kebab ei maistunut kädeltä eikä se muutenkaan vaikuttanut olevan kädestä.

Niin tai näin, mutta Uuno Turhapuroakin toisinaan vaivannut kaloriapuutoskramppi onnistuttiin nujertamaan ja musisointiteltassa lauteille nousi yllättäen paikalle pölähtänyt Toivo Susi. Luonnonoloissa suden ääntely saa toisinaan ihmiset loitommaksi, mutta tässä tapauksessa tilannekehityksen suunta oli päinvastainen. Kansakunta viihtyi ja Suden silmät kiiluivat punertavien aurinkolasien takana. Kiiluvia silmiä näytti olevan myös kuulijoilla, jotka saivat musiikinhimolleen vastinetta koko rahan edestä vielä Oliverinkin noustessa lavalle –tosin sisäänpääsy oli ilmainen... Lieksalaisyleisö intoutui rokkaamaan bändin tahdittamana ja keikka maistui hyvin! Maukkaan keikan ja valomerkin jälkeen puulaatikot ja piuhat kannettiin takaisin autoon ja sitten saavuttiinkin mieleen jääneelle majoituspaikalle. Muistettavan majoituksesta teki se, että viisi jamppaa nukkui noin 10 neliömetrin suuruisessa huoneessa kahden yöpyessä autossa. Mutta kyllähän sopu sijaa antaa ja ainahan se on mukava nukkua ihanien ihmisten kanssa lähes kylki kyljessä...

Seuraavana aamuna eli lauantaina 1.8. poikakerho heräili makuusijoiltaan ja alkoi nauttia uudesta aurinkoisesta päivästä. Aamupalaa nautittiin lieksalaisen leipomon terassilla ja majapaikkana toimineen kammion avaimet ojennettiin asunnon omistajan pyynnöstä uusille vuokralaisille. Tällä tavalla mukaan tarttui jonkinlaista kokemusta kiinteistönvälityksestäkin. Aamuisen toiminnan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti edellisenä päivänä ohitettua Kuopiota ja sen ”hehkeitä” ja paljon mainostettuja RockKock-festareita.

Tässä vaiheessa on syytä suorittaa jonkinasteinen avautuminen muutamista vastaan tulleista epäkohdista: Ensinnäkin henkilökunta oli aivan kuutamolla festareiden järjestelyistä ja käytänteistä. Heti alkuun meillä oli vaikeuksia päästä sisään, kun järkkäri vaati meiltä portilla passeja, jotka meidän kuului saada vasta alueen sisällä. Tämän jälkeen tulimme toiselle portille, jossa työntekijällä ei ollut tietoa edes Oliverin esiintymislavan olemassaolosta. Toiseksi esiintymislavan ”talon pa” oli todellakin aivan ”pa” ja etukäteen talon puolesta luvattu laitteisto oli sovittuun verrattuna puutteellinen ja sekin vähä mitä sillä oli, oli uskomatonta kuraa tai muuten vaan rikki. Lisäksi talon ”tekniikkavastaavat” häipyivät paikalta välittömästi siinä vaiheessa, kun ammattitasoiset tekniikkavastaavat ovat paikalla ja hoitavat sovitusti heille kuuluvan osansa. Kolmanneksi tiedotus ohjelmasta yleisölle petti melko pahasti, kun festareilla jaossa olleista ohjelmalapuista oli ainakin puolesta unohtunut merkitä neljännen, Oliverinkin esiintymispaikkana olleen Casino-lavan olemassaolo ja ohjelma kokonaan.

Näiden muutamien pikkuesimerkkien taustoittamana voi kokonaisuutena siis todeta festarin olleen järjestelyiden puolesta temmattu jostakin paksusuolen ja peräaukon välimaastosta. Onneksi keikan aikana lavan eteen fiilistelemään tullut yleisö käänsi fiiliksiä positiivisempaan suuntaan, joten kiitos sille! Kuopion festareitten paras hetki oli kuitenkin se, kun keikka oli ohi, kamat autossa ja suunta kohti kotikontuja. Kokonaisuuden voi huoletta mapittaa kansioon ”Kaikenlaista harmia”.