Elämää lavan takana

Keikkakalenterin ja keikkapaikkaluettelon perusteella valikoituneet matkakohteet määrittivät viime viikonlopun aikataulun niin, että torstai 6.8. hikoiltiin Salossa, perjantai 7.8. teutaroitiin Hämeenkyrössä ja lauantai 8.8. muljauteltiin Joutsassa. Keikkapaikkaa, kansakuntaa ja meininkiä oli laidasta laitaan, mutta jätettäköön niiden tarkempi erittely tällä kertaa väliin ja keskitytään kaikkeen siihen, mitä tapahtui muulloin kuin keikkojen aikana.

Torstaina heräteltiin keskustelua erilaisista ajanviettotavoista, joita jotkut saattavat kokeilla keikkamatkojen aikana. Esimerkiksi Anssi Kela on joskus järjestänyt ongintaa matkakumppaneilleen bussimatkojen ratoksi. Mahdollisesti miehen sukunimi on toiminut jonkinlaisena enteenä tälle harrastukselle, kun hän on asetellut sermiä, valmistanut onkia ja hankkinut palkintoja. Oliverin keikkabussissa sen sijaan oltiin sitä mieltä, että onginta on kalastusta ja jos ongintaa järjestetään bussissa, niin karkkiaskien ja kiiltokuvien sijaan saalis tulee olla kaloja. Esimerkiksi saavillinen monenlaisia ja erikokoisia kaloja kesähelteen sävyttämässä säässä voisi olla hyvinkin ryhdikäs elementti jo valmiiksi tunkkaisessa bussissa. Niitä sitten kiskottaisiin virvelillä, katiskalla, verkolla, nuotalla tai jopa harppuunalla ja esimerkiksi puolentoista kilon painoisen lohen saanut voisi esittää muutaman viiltävän kommentin kiiskeä tai puoliksi sulanutta kalapuikkoa koukusta irrottavalle. Näistä ajatuksista päätellen lienee sanomattakin selvää, että Oliverin bussissa on kaikkien kannalta parempi jättää onginta kokeilematta.

Erinäisten ideointien jälkeen saapuminen Saloon aiheutti jos jonkinlaista mietityttävää. Ensinnäkin bussin perä tyhjennettiin ja kannettiin kapeita kierreportaita katutasosta baarirakennelman alakertaan. Toiseksi torin kupeessa grillillä saattoi aistia erittäin voimakkaan tunteen palon paikallisen rähinälientä nauttineen naishenkilön palautteenannosta, jonka kohteena toimi sittemmin tilanteesta karkuun juossut miniäkokelas. Kolmantena mieleen jääneenä seikkana ja samalla erittäin raa’alla tavalla mieltä murjoneena poimintana mainittakoon takahuoneesta löytynyt Tero Vaaran kirjoittama runokokoelma Viivalla. Siitä ei tarvitse lukea kuin ”runo” tai kaksi ja väistämättömänä seurauksena lukija itkee illalla itsenä uneen. Vieläkin meinaa tulla itku ja maailma järkkyä... Neljäntenä ja ehdottomana huippuna toimii kuitenkin salolaisen jampan antama vilpitön innostuneisuutta kuplinut palaute bändille keikan jälkeen. Se kuului kutakuinkin näin: ”Kuulkka, teo noususs, teo noususs! Teo uus Neokakkone!” Mitenkähän tähänkin olisi pitänyt suhtautua...

Vaarasta jollakin tavalla selviydyttyään seurue siirtyi perjantaina Hämeenkyröön. Hämeenkyrön ulkomusiikillisista kokemuksista nousee esiin uimassa käynti hienolla uimarannalla, jossa vesi oli vaikuttavan lämmintä. Puhdistautumisen jälkeen ennen keikkaa revohka nautti suomalaisen luonnon kauneudesta istuskelemalla uimarannalla laiturin penkeillä. Tyyni järvi peilasi pimeydestä loistaneen Kuun valon samalla kun akkari ja huuliharppu loivat tunnelmaa olemuksellaan soittajiensa käsittelyssä. Meininkiä toi myös paikalle saapunut tuttu sikamies, joka kykeni imitoimaan täydellisyyden veroisesti mm. sikaa, parittelevia hirviä, sorsia, soitimella olevaa metsoa... Oikeastaan mitä tahansa eläintä.

Lauantaina Joutsassa kokemuskansioon lisättiin vielä muutama lehti, kun hotelli Joutsenlampi ympäristöineen tarjosi saunaa, uima-allasta ja tanssiorkesteria. Yöpymispaikkana toimineella loma-asunnolla kuunneltiin 80-luvun helmeilevää radioviihdettä, jota esittivät Pirkka-Pekka Petelius ja Pedro Hietanen. Käsittämättömän hauskojen kuunnelmien myötä nauruhermot ja vatsalihakset olivat todellakin koetuksella, kun huvittuneisuuden tila ei kerta kaikkiaan enää pysynyt kontrollissa ja uskomaton repeily raikui. Tämä kaikki tapahtui ennen keikkaa, mutta keikan jälkeenkin viihtyisyys oli taattu. Pari seurueelle jo ennestään tuttua muusikkojannua saivat hotellin eteen loihdituksi viisiäänisen mieskuoron, joka esitti covereita tyylilaidasta toiseen ja myös hetkessä syntynyttä omaa tuotantoa, jonka sanoituksissa käsiteltiin mm. supikoiran ja ahman välisiä eroja.

Voitaneen yleisesti todeta, että tällä, kuten kaikilla aiemmillakin reissuilla, tapahtui sitä sun tätä ja ehkä enimmäkseen juuri sitä. Siitä havainnollistavana tekijänä toiminevat nämä muutamat kirjalliseen muotoon räätälöidyt esimerkit, joiden perusteella voi päätellä elämää olevan myös esiintymislavan takana.