Elävä musiikki. Mitä se on?

Musiikki elävänä, eli livenä soitettu ja toteutettu äänien ja rytmien summa on asia, jota on syytä hieman avata syvällisemminkin.
Bänditoiminnassa iso osa elävyyttä lienee useamman soittimen samanaikaisessa vuoropuhelussa. Välillä tuo keskustelu on kiivasta kipunoivaa, välillä taas rauhallista ja seesteistä kuin juhannusyön tyyni järven pinta. Itse koen, että paras lopputulos saadaan käyttämällä molempia keskustelun ääripäitä. On varmaa, että molemmille tulkinnoille on käyttöä, mutta missä suhteessa tulisi näiden tulkintojen olla?
Jokainen elävän musiikin ilta on lastattu tietyillä odotuksilla ja paineilla, sekä myös jonkinasteisella rasituksella, jonka vaikutukset ovat usein sekä henkisiä, että fyysisiä. Kun annokseen lusikoidaan lisäksi sattumanvarainen määrä niin sanottua yllätysmomenttia, voidaan sanoa, että mitä vain voi tapahtua. On ryhmiä, jotka ovat löytäneet itselleen sopivan seoksen ja tämän ansiosta heitä kutsutaankin vitun hyviksi live-bändeiksi. Toisaalta on myös ryhmiä, joilla ei ole sopivasta sekoituksesta tietoakaan. Tällaiset bändit ovat vain huonoja. Suurin ryhmä, johon myös Oliver ehdottomasti kuuluu on ns. fantasiaryhmä. Joka ilta on käytössä neljä eri täytettä, mutta täytteiden laatu; määrät ja muodot vaihtelevat, joskus enemmän, mutta onneksi useimmiten vähemmän. Toisinaan on niitä iltoja kun hernekeittoon lipsahtaa liikaa sinappia ja lopputulos on turhan etikkainen.