Soittakaa Paranoidi! -kiertue päättyi ja siten siis koko levynjulkaisukiertue on nyt paketissa, kun vuoden viimeisiä päiviä ollaan lähestymässä. Oliver heitti tältä vuodelta viimeisen keikkansa Loimaan seurahuoneella 12.12. ja pikkujoulukansa oli löytänyt tiensä rockmusiikin sykkeeseen. Tanssimusiikkia soittanut laulu- ja soitinyhtye vauhditti pariskuntia pyörähtelemään yläkerran parketeilla samalla kun Oliver pomputti yökerhokansaa alakerrassa. Joku oli löytänyt lähes metrin mittaisen pillin juomaansa ja sillä näytti olevan varsin mukava tökkiä Jaria kesken laulun, kitaransoiton, välispiikkien ja kitaranvirityksen. Sanotaan, että sirpaleet tuovat onnea ja tuon illan aikana onnea oli lattioilla ja kengänpohjissa niin että lumikolalle olisi olut käyttöä. Paikallislehden mukaan ”virolainen” rockbändi nautti täysin siemauksin keikasta ja kaikesta muustakin ennen keikkaa, keikan aikana ja sen jälkeen. Yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista oli takahuoneen saunatilojen höyrysuihkukaapit. Veikkaan, että ei sen kätevämpää, rentouttavampaa ja puhdistavampaa kapistusta olekaan, kunhan vain ensin osaisi käyttää sellaista eikä tarvitsisi ärsyyntyä osaamattomuutensa vuoksi. Mutta hienoja ne olivat varmasti siitäkin huolimatta.
Loimaa vaikutti kaikin puolin oikein asialliselta paikalta ja ihmisetkin olivat ihmisiä –sekä bändin että paikallisen väestön osalta. Levynjulkaisuvuosi päättyi kaikkia tyydyttävällä tavalla varsin leppoisissa merkeissä, vaikka kaikenlaista vuoteen mahtuikin. Lähtökohtaisestihan kaikki asiat sujuivat vuoden mittaan oikein mallikkaasti, mutta tietenkin mukaan mahtui joitakin odottamattomia ei niin toivottuja asioita. Lisää huippuhetkistä ja varjoissa vaeltamisesta löytyy aikaisemmista blogimerkinnöistä, joten niitä vaan tarkastelemaan. 45 keikan kokonaisuus kolmessa eri osassa ja siinä mukana vielä ohjelmatoimiston kiertue saivat asiat siihen malliin, että kaikin puolin keikkailu maistuu varmasti ensi vuonnakin.
Mitä sitten keikkatauolla tapahtuu? No, heti alkuunhan tässä on tämä joulu kaikkine perinteineen tai niitä ilman, kuka sen mitenkin kokee ja sitten vaihdetaan vuotta. Joku syö samalla kun toinen istuu saunassa. Jossain musisoidaan ja toisaalla kuunnellaan hiljaisuutta. Joulunviettotapoja lienee vähintäänkin yhtä monta erilaista kuin on ihmisiäkin ja vuottakin vaihdetaan tai ollaan vaihtamatta tavalla tai toisella. Meikäläisen on vasta vuoden verran Oliver-soppaa hämmentämässä olleena turha yrittää esittää mitään meediota sen suhteen, missä määrin loppu- ja alkuvuoden uudet tuulet puhaltavat lisää vauhtia bändin purjeisiin, mutta kai sitä jollakin tavalla uutta virtaa ja meininkiä muutamin aiemmasta poikennein tavoin levitetään ympäri Suomea uuden kiertueen puitteissa. Jokainen voi saapua ensi vuonna keikoille toteamaan tilanteen ja tekemään omat päätelmänsä bändistä, musasta ja oikeastaan ihan mistä tahansa aikaa ja paikkaa koskevasta ihmismielelle tärkeästä tosiasiasta.
Vuosi on kulunut varsin nopeasti ja viimeistään nyt on vedettävä vähäksi aikaa liinat kiinni. Nyt on pari päivää aikaa keskittyä olemiseen. Vuosi on hyvä kelata mielessä läpi ja miettiä, mitä kaikkea siihen on mahtunut. Liika syvällisyys ja synkistely voi kuitenkin viedä fiilikset väärään suuntaan, joten liian vakavaksi ei saa heittäytyä. Tärkeintä lienee hetkeen tarttuminen ja niinpä minäkin laitan nyt viimeinkin sen tonttulakin päähäni. Katellaan, mitä blogiin tulee jatkossa vai tuleeko mitään. Kiitos kaikille lukijoille ja rattoisaa... olemista!
-Tuomo
tiistai 22. joulukuuta 2009
Kohti vuoden huipennusta
Marraskuun kahtena ensimmäisenä viikonloppuna rykäisty Rocktalo 3V -kiertue piti sisällään kuusi keikkapaikkaa, joissa kussakin illan aloitti Toivo Susi, toisena esiintyi Oriental Jam ja viimeisenä lavalle nousi Oliver. 13-metrinen luksusbussi lastattuna bändikamoilla, yhteistyökumppaneiden toimittamilla ruoka- ja juomatarjoiluilla ja 12-henkisellä kiertuerevohkalla vieraili Helsingissä, Porissa, Vaasassa, Jyväskylässä, Tampereella ja Kouvolassa. Meininki oli jokseenkin levoton
ja reissussa kehittyi erinäisten keskustelujen tuoksinassa mitä erikoisimpia ideoita ja yhteinen käsitys siitä, kannattaako ihmisen hankkia sytkäriä. Tanssimuuveista, kuperkeikoista, lokkilaumasta ja kaikesta muusta hässäkästä voisi tehdä vaikka elokuvatrilogian, joka peittoaisi massiivisuudellaan ja monipuolisuudellaan kevyesti esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -setin. Kiertueen kunniakkuutta lienee turha alkaa tuhrimaan näin vaatimattomissa puitteissa tämän enempää, joten nyt on siirryttävä peruskiertueen tunnelmiin.
Soittakaa Paranoidi! -kiertue jatkui ruhtinaallisten matkustusolosuhteiden jälkeen perinteisellä rakkauden punaisella ratsulla perjantaina 27.11. Nokian Iisoppiin ja lauantaina 28.11. Valkeakosken Lolaan. Topin etukäteen maalaamat tunnelmakuvat Nokian meiningistä loi esimerkiksi meikäläiselle hyvin selkeän kuvan siitä, että vähintään kerran illan aikana minultakin otettaisiin senkka nenästä ihan vaan siitä syystä, että olisin siellä. Mutta niinhän siinä kävi, että nokialaiset olivatkin todella mukavaa porukkaa ja esiintymispuitteet ja saunasysteemit olivat kohdillaan.
Eihän siinä sitten muuta kuin innokkaitten nokialaisten kanssa keikka käyntiin ja kunnialla purkkiin.
Seuraavana päivänä kroppa lähti käyntiin paikallisessa kahvilakonditoriassa lihapiirakalla, korvapuustilla, puolen litran limsalla ja kahvikupilla. Kirpputorilta autonkuljettajille mukaan tarttui lievästi sanottuna tyylikkäät liivipuvut ja auton pakkaamisen jälkeen paikalliseen erikoisherkkuun eli kuumaan koiraan tutustuttiin nakkikioskilla. Munkki, jonka sisällä oli makkara ja mausteet,
oli lähellä räjäyttää tajunnan sen kauneudella ja herkullisuudella. Kiitos Nokia!
Tajunnan räjähtämisen rajamailta palauduttua olikin aika suunnata kohti Valkeakoskea. Lolassa odotti perus rappusroudaus, mutta raavaille karjuille pienet betonikokoelmat ovat vain miehisyyden korostamista varten kasattuja, ylimentäviä, naurettavan helppoja, henkisellä ja fyysisellä tasolla murskattavia kyhäelmiä. Ei muuta kuin setit valmiiksi, ”laktoositonta” ruokaa mahan täydeltä nassuun ja suihkun kautta venttailemaan keikan alkua. Muutamat torkut, musisoinnit, vatsanvääntelyt, merimiespainit ja virvokkeet saivat ajan kulumaan ja keikka oli aluillaan ja kohta
jo päätöksessään. Mikkitelineet vain lentelivät, kun asiallisesti pukeutunut pikkujoulukansa loi joulun tunnelmaa. Ilmeisesti joulunpunainen pvc-hame on jonkinlainen kansallisasu Valkeakoskella..?
Tonttuilun jälkeen seitsenhenkinen tonttuporukka lastasi auton täyteen ja poikkeuksellisesti lähti yötä vasten kohti kotia kulkuset kilisten. Tunnelmallisen ja lupsakan yöajon jälkeen itsensä saattoi tuudittaa uneen siinä aamu kahdeksan jälkeen. Viikonlopusta oli löydettävissä sekä hyviä että vähemmän hyviä yksityiskohtia, mutta yksi perushienoudesta koko touhussa on kuitenkin asiallisella porukalla Suomen kiertäminen saunoen ja soittaen.
Hyvin vahvasti näyttää siltä, että vuosi lähenee loppuaan ja keikkakalenteri tämän vuoden osalta alkaa olla loppuun koluttu. Vielä olisi yksi viikonloppu edessä ja sen jälkeen voikin pysähtyä nauttimaan joulun rauhallisuudesta tai sen puitteissa kehitetystä stressistä. Kinkkuihin sivellään setit pintaan ja palat huuhdotaan kurkusta alas jouluisilla juomilla. Nyt ei kuitenkaan auta haaveilla tämän enempää, vaan keskitytään tähän hetkeen ja otetaan joulu vastaan vielä yhden keikkaviikonlopun suomin musiikillisin riennoin. Pakko kai tämä tonttulakkikin on ottaa pois päästä, ettei sen mukanaan tuoma joulufiilis kärsi ennenaikaista inflaatiota.
-Tuomo
ja reissussa kehittyi erinäisten keskustelujen tuoksinassa mitä erikoisimpia ideoita ja yhteinen käsitys siitä, kannattaako ihmisen hankkia sytkäriä. Tanssimuuveista, kuperkeikoista, lokkilaumasta ja kaikesta muusta hässäkästä voisi tehdä vaikka elokuvatrilogian, joka peittoaisi massiivisuudellaan ja monipuolisuudellaan kevyesti esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -setin. Kiertueen kunniakkuutta lienee turha alkaa tuhrimaan näin vaatimattomissa puitteissa tämän enempää, joten nyt on siirryttävä peruskiertueen tunnelmiin.
Soittakaa Paranoidi! -kiertue jatkui ruhtinaallisten matkustusolosuhteiden jälkeen perinteisellä rakkauden punaisella ratsulla perjantaina 27.11. Nokian Iisoppiin ja lauantaina 28.11. Valkeakosken Lolaan. Topin etukäteen maalaamat tunnelmakuvat Nokian meiningistä loi esimerkiksi meikäläiselle hyvin selkeän kuvan siitä, että vähintään kerran illan aikana minultakin otettaisiin senkka nenästä ihan vaan siitä syystä, että olisin siellä. Mutta niinhän siinä kävi, että nokialaiset olivatkin todella mukavaa porukkaa ja esiintymispuitteet ja saunasysteemit olivat kohdillaan.
Eihän siinä sitten muuta kuin innokkaitten nokialaisten kanssa keikka käyntiin ja kunnialla purkkiin.
Seuraavana päivänä kroppa lähti käyntiin paikallisessa kahvilakonditoriassa lihapiirakalla, korvapuustilla, puolen litran limsalla ja kahvikupilla. Kirpputorilta autonkuljettajille mukaan tarttui lievästi sanottuna tyylikkäät liivipuvut ja auton pakkaamisen jälkeen paikalliseen erikoisherkkuun eli kuumaan koiraan tutustuttiin nakkikioskilla. Munkki, jonka sisällä oli makkara ja mausteet,
oli lähellä räjäyttää tajunnan sen kauneudella ja herkullisuudella. Kiitos Nokia!
Tajunnan räjähtämisen rajamailta palauduttua olikin aika suunnata kohti Valkeakoskea. Lolassa odotti perus rappusroudaus, mutta raavaille karjuille pienet betonikokoelmat ovat vain miehisyyden korostamista varten kasattuja, ylimentäviä, naurettavan helppoja, henkisellä ja fyysisellä tasolla murskattavia kyhäelmiä. Ei muuta kuin setit valmiiksi, ”laktoositonta” ruokaa mahan täydeltä nassuun ja suihkun kautta venttailemaan keikan alkua. Muutamat torkut, musisoinnit, vatsanvääntelyt, merimiespainit ja virvokkeet saivat ajan kulumaan ja keikka oli aluillaan ja kohta
jo päätöksessään. Mikkitelineet vain lentelivät, kun asiallisesti pukeutunut pikkujoulukansa loi joulun tunnelmaa. Ilmeisesti joulunpunainen pvc-hame on jonkinlainen kansallisasu Valkeakoskella..?
Tonttuilun jälkeen seitsenhenkinen tonttuporukka lastasi auton täyteen ja poikkeuksellisesti lähti yötä vasten kohti kotia kulkuset kilisten. Tunnelmallisen ja lupsakan yöajon jälkeen itsensä saattoi tuudittaa uneen siinä aamu kahdeksan jälkeen. Viikonlopusta oli löydettävissä sekä hyviä että vähemmän hyviä yksityiskohtia, mutta yksi perushienoudesta koko touhussa on kuitenkin asiallisella porukalla Suomen kiertäminen saunoen ja soittaen.
Hyvin vahvasti näyttää siltä, että vuosi lähenee loppuaan ja keikkakalenteri tämän vuoden osalta alkaa olla loppuun koluttu. Vielä olisi yksi viikonloppu edessä ja sen jälkeen voikin pysähtyä nauttimaan joulun rauhallisuudesta tai sen puitteissa kehitetystä stressistä. Kinkkuihin sivellään setit pintaan ja palat huuhdotaan kurkusta alas jouluisilla juomilla. Nyt ei kuitenkaan auta haaveilla tämän enempää, vaan keskitytään tähän hetkeen ja otetaan joulu vastaan vielä yhden keikkaviikonlopun suomin musiikillisin riennoin. Pakko kai tämä tonttulakkikin on ottaa pois päästä, ettei sen mukanaan tuoma joulufiilis kärsi ennenaikaista inflaatiota.
-Tuomo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
