Aurinkoisuuden kyllästämän viikonlopun kunniaksi Oliver vietti laatuaikaa mitenkäs muuten kuin keikkaillen. Perjantain ja lauantain riennot keskittyivät keskeisiin Keski-Suomen maisemiin eli Saarijärvelle ja Jyväskylään.
17.7. Oliver kokoontui tavallisuudesta poiketen treenikämpän sijaan Jyväskylässä. Perinteisen Ivecon tilalla oli poikkeuksellisesti pykälää pienempi Iveco, johon koko tavarapaljouden olivat saaneet mahtumaan Jari ja Topi –kaksistaan. Onnistuneen tetriksen jälkeen tavarat olivat siis bussin tavaratilassa ja matka kohti Saarijärven saarista järveä saattoi alkaa. Matka taittui rattoisasti vaikkakin Tuomas-miksaajan murtunut jalkaterä vaivasi astujaansa. Joka tapauksessa mullilauma saapui vasikkansa kanssa Saarijärven keskustaan ja siellä odotti ylisanojen suuruutta halveksuvan mukava paikka Pub Green Door.
Perinteisen ”pura ja kasaa” -operaation jälkeen systeemit olivat iltaa varten valmiina ja niin oli aika aterioida ja saunoa. Pubin vieressä sijainneelta Kirmojen päälavalta kajahteli erinäisiä säveliä ja sointuja, joita esittivät muun muassa pikkuhousuissaan keikutellut Maija Vilkkumaa bändeineen ja asialliset jytinät ilmoille laittanut CMX. Menon ja meiningin välittömässä läheisyydessä sijainneen jatkobilepaikan tunnelmaa viritti ennen Oliverin esitystä vähitellen tutuksi tullut Toivo Susi. Hillityn tyylikästä keikkaa kävivät yhden biisin ajan höystämässä jo Toivon soundcheckissä vierailleet Oliverin Tero ja Jokke. Varsin miellyttävän musiikkiesityksen päätteeksi Toivo Susi kitaransa ja pikkutakkinsa kera kiittivät ja kumarsivat ja illan päättäneen Oliverin vuoro lähestyi. Pa:sta kumahdellut intro saatteli bändin sorviensa ääreen ja Oliver alkoi työstää musiikillista tuokiota Green Doorin asiakkaita miellyttääkseen. Työn ääni kaikui, kun Jari, Jokke, Tero ja Waltteri viimeistelivät tuotoksensa ja antoivat sen Saarijärveä asuinpaikkanaan pitävien hellään huomaan. Mallikkaasti onnistuneen illan päätteeksi nautitut kuumat koirat hyväilivät kehoa ja mieltä ja pian koitti unen ja levon aika.
Lauantaina 18.7. yhtye heräili kauniiseen aamuun ja treenasi muutenkin jo huippuunsa viritettyjä lihaksiaan pakkaamalla musiikillisen elämänsä puulaatikoissa takaisin bussin perään ja lähti kohti Jyväskylää. Jyväskylässä olotila oli roudaamisen ja hellekelissä matkustamisen jälkeen sen verran tunkkainen, että suihku oli paikallaan. Oman sävynsä suihkussa käymiseen toi se, että aikaa oli käytettävissä reilut 10 minuuttia, suihkuun menijöitä oli viisi ja käytettävissä olleita suihkuja oli tasan yksi. Järjestelmällisen ja ripeän toiminnan myötä peseytyminen onnistui aikataulun vaatimalla tavalla ja siirtyminen vanhoille veturitalleille luonnistui hyvin. Jyväskylän SuomiPop-festivaaleilla bändiä odotti varsin mukavan kokoinen lava ja muutenkin melko mieltäylentävät puitteet. Soundcheckin jälkeen bändi sai kunnian avata festareiden huippupäivän ja teki sen kokonaisuudessaan hyvin tyylikkäästi ja kovalla sykkeellä. Läsnäolijat tuntuivat viihtyvän aivan kuten bändikin, joten kaikkien tarpeet tulivat tyydytetyiksi. Tämän jälkeen Irina, Klamydia ja CMX villitsivät festivaalikansaa kukin vuorollaan ja illan päätti Eppu Normaali aivan käsittämättömän kovalla keikalla. Siinä oli niin kesäpoika kuin moni muukin aivan häkeltyneenä!
Vaikka itse festarit päättyivätkin hyvissä ajoin, meininki jatkui vielä keskustassa sijaitsevassa kapakassa trubaduuri Simo Orpanan tahdittamana. Hieno päivä alkoi vähitellen kääntyä illaksi ja musiikin täyteinen päivä vaikutti kehojen elekielessä. Jotkut istuivat baarissa rockia kuunnellen ja joku oli jo lähtenyt nukkumaan samalla kun auringossa palanut kesäpoika veti kohtalaisen kovia muuveja tanssilattian hohdokkaassa tunnelmassa. Tuskin keikkaviikonloppu voi kovinkaan paljon parempaa antaa vai voiko sittenkin?
maanantai 20. heinäkuuta 2009
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Poikakerhon kesäretki
Poikakerho Oliver teki viikonloppuna mukavan kesäretken rengasmatkan muotoisena Paimion ja Lahden kautta takaisin lähtöpaikkaan Virroille. Poikkeuksellisesti rakkauden punainen ratsu Iveco oli tällä kertaa muilla laitumilla ja matka taittuikin rakkauden valkoisella hevosella eli 611d Mersulla. Voi miten antoisaa se saattoikaan olla!
Perjantaina 10.7. show-kalustoa aseteltiin Mersuun, jonka totuttua pienempään tavaratilaan tavaroita pakattaessa piti käyttää hieman ajatteluelimiä suorituksen onnistumisen takaamiseksi. Ajattelun ja toiminnan yhteissummana tavarakasa siirtyi kokonaisuudessaan keikkaruoskan takatilaan, mikä aiheuttikin jonkinasteista tyydytyksen tunnetta tavoitteeseen pääsyn johdosta. Niinpä iloiset ja hilpeät poikakerholaiset sujahtivat keikkabussin uumeniin ja matka kohti Paimiota saattoi alkaa. Tampereelta mukaan tarttui kerhon seitsemästä kulmakivestä kaksi ja retkiseurue oli jällen koossa.
Perillä Paimiossa temmellystantereen Oliverin yölliselle toiminnalle tarjosi Club Helmi, jonka tanssisalia alettiin muotoilla jo alkuillan tunteina rockmusiikkiesityksen vaativaa olomuotoa vastaavaksi. Pienehkö tanssisali asetti omalta osaltaan vaatimuksensa äänenvoimakkuuden hillitsemiseksi ja osaavina kavereina, saumattoman yhteispelin hallitsevina, tämän asian suhteen ratkaisevimmissa asemissa olevat henkilöt miksaaja Tuomas ja rumpali Tero laativat strategian tilanteen hallitsemiseksi: käytännössä Tuomas laittoi mikserin säätimet melko sievään asentoon ja Tero soitti tavallista hiljempaa. Kun soinnintarkistus eli soundcheck oli onnistuneesti päättynyt ja tanner valmiina, bändi vetäytyi naapuripitäjään Saloon yöpymispaikalle asennoitumaan. Asennoitumisen jälkeen asennetta kohdistettiin vielä Paimiossa takahuoneessa ja h-hetki koitti. Bändi asteli lavalle astetta pätevämmän portsarin ylvään katseen alaisuudessa ja löi tiskiin tutun tavaransa. Yleisö viihtyi ja meno vain kiihtyi. Siinäpä sitä vasta olikin...
Tavaran esittelyn päätteeksi ja juhlakansan vetäydyttyä ravintolatilojen ulkopuolelle alkoi roudaaminen. Erittäin viehkeän ja ahtaan porraskäytävän alapäässä tavarapaljoutta odotti avonainen keikkaruoskan takatila, jonka välittömässä läheisyydessä Paimion kansallisuuden omaavien mukavaa mainetta pyrki pilaamaan eräs paikallinen älykkyyden lahjat skipannut Mu-luk-ku, joka toistuvista ystävällisistä ja lopulta ei niin ystävällisistä kehotuksista huolimatta pyrki suunsoitolla höystettynä kosketusetäisyydelle niin soittokamojen kuin bändin jäsentenkin kanssa. Tilanne kuitenkin rauhoittui, kun noin 175 senttimetrin pituinen sukupuolielin poistui paikalta kaverinsa saattelemana ja keikkaruoska kaarsi täyteen pakattuna majapaikalle Saloon.
11.7. lauantaina retkuseurue nautti aamiaisen Salon torilla ja jatkoi kesäistä retkeään kohti Lahtea. Matkan varrella eräässä kaupassa miksaaja Tuomas ”baby face” Oksaselta kysyttiin paperit tämän ostaessa vain täysi-ikäisille myytäviä tuotteita. Mutta onneksi Tuomas oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta ja asiointi onnistui kaikkia hyödyttävällä tavalla.
Perillä Lahdessa seurue siirtyi ravintola Night Lifeen ja laittoi systeemit kohdilleen. Tämän jälkeen autonkuljettajana toiminut Topi avasi ruokapöydässä sanaisen arkkunsa O-ryhmittymän soittajille koskien yleisiä käytännön asioita ja mm. kuljettajan jatkuvaa saatavilla olemista ja autonavainten tauotonta kyselyä. Palautteesta huokui tietynlainen tunteenpalo, jota kuvaa varsin hyvin bussikuskilegendan ”Härski” Hyytisen vuoden 2009 Soundin heinäkuun numeron sivun 103 haastattelussa esittämä lausahdus: ”Ei soittajia ole välttämättä halunnut lyödä, mutta sanallista antia olen antanut.” Palautteen jälkeen asia oli kaikille selvä ja ruoka katosi lautasilta nälkäisten syöjien käsittelyssä kohtalaisen nopeasti.
Keikkaa edeltävään hengennostatukseen jäi tällä kertaa aikaa todella reippaasti, ja sehän tarkoitti tietysti perusteellista saunomista ja muihin lahtelaisiin ravintoloihin tutustumista. Hengen noustua ja olemuksen kasvettua kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että suureelliselle olotilalle riitti keikan aikana varsin hyvin tilaa, kun liika tungos ei päässyt pilaamaan ravintolan tunnelmaa. Topi päätti antaa vastuuta valojen hoidosta tätä kirjoittavalle ja siirtyi itse pogoilemaan lavan eteen erittäin raivokkaasti. Riehakkaan tunnelman innoittamana myös Waltteri laittoi muutamat jäätävän hyvät välispiikit, Joken soittaman ”soolon” aikana Jari nautti epähuomiossa siideriä nenän kautta ja Tero sivalsi muutamat todella tiukat fillit. Keikka ja sen jälkeinen olotila olivat kumpikin oikein vakuuttavia ja seuraava päivä kuluikin mukavasti poikakerhon paluumatkan merkeissä treenikämpälle palatessa –kunhan ensin saatiin jälleen kerran väärin pysäköity auto pois edestä.
Perjantaina 10.7. show-kalustoa aseteltiin Mersuun, jonka totuttua pienempään tavaratilaan tavaroita pakattaessa piti käyttää hieman ajatteluelimiä suorituksen onnistumisen takaamiseksi. Ajattelun ja toiminnan yhteissummana tavarakasa siirtyi kokonaisuudessaan keikkaruoskan takatilaan, mikä aiheuttikin jonkinasteista tyydytyksen tunnetta tavoitteeseen pääsyn johdosta. Niinpä iloiset ja hilpeät poikakerholaiset sujahtivat keikkabussin uumeniin ja matka kohti Paimiota saattoi alkaa. Tampereelta mukaan tarttui kerhon seitsemästä kulmakivestä kaksi ja retkiseurue oli jällen koossa.
Perillä Paimiossa temmellystantereen Oliverin yölliselle toiminnalle tarjosi Club Helmi, jonka tanssisalia alettiin muotoilla jo alkuillan tunteina rockmusiikkiesityksen vaativaa olomuotoa vastaavaksi. Pienehkö tanssisali asetti omalta osaltaan vaatimuksensa äänenvoimakkuuden hillitsemiseksi ja osaavina kavereina, saumattoman yhteispelin hallitsevina, tämän asian suhteen ratkaisevimmissa asemissa olevat henkilöt miksaaja Tuomas ja rumpali Tero laativat strategian tilanteen hallitsemiseksi: käytännössä Tuomas laittoi mikserin säätimet melko sievään asentoon ja Tero soitti tavallista hiljempaa. Kun soinnintarkistus eli soundcheck oli onnistuneesti päättynyt ja tanner valmiina, bändi vetäytyi naapuripitäjään Saloon yöpymispaikalle asennoitumaan. Asennoitumisen jälkeen asennetta kohdistettiin vielä Paimiossa takahuoneessa ja h-hetki koitti. Bändi asteli lavalle astetta pätevämmän portsarin ylvään katseen alaisuudessa ja löi tiskiin tutun tavaransa. Yleisö viihtyi ja meno vain kiihtyi. Siinäpä sitä vasta olikin...
Tavaran esittelyn päätteeksi ja juhlakansan vetäydyttyä ravintolatilojen ulkopuolelle alkoi roudaaminen. Erittäin viehkeän ja ahtaan porraskäytävän alapäässä tavarapaljoutta odotti avonainen keikkaruoskan takatila, jonka välittömässä läheisyydessä Paimion kansallisuuden omaavien mukavaa mainetta pyrki pilaamaan eräs paikallinen älykkyyden lahjat skipannut Mu-luk-ku, joka toistuvista ystävällisistä ja lopulta ei niin ystävällisistä kehotuksista huolimatta pyrki suunsoitolla höystettynä kosketusetäisyydelle niin soittokamojen kuin bändin jäsentenkin kanssa. Tilanne kuitenkin rauhoittui, kun noin 175 senttimetrin pituinen sukupuolielin poistui paikalta kaverinsa saattelemana ja keikkaruoska kaarsi täyteen pakattuna majapaikalle Saloon.
11.7. lauantaina retkuseurue nautti aamiaisen Salon torilla ja jatkoi kesäistä retkeään kohti Lahtea. Matkan varrella eräässä kaupassa miksaaja Tuomas ”baby face” Oksaselta kysyttiin paperit tämän ostaessa vain täysi-ikäisille myytäviä tuotteita. Mutta onneksi Tuomas oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta ja asiointi onnistui kaikkia hyödyttävällä tavalla.
Perillä Lahdessa seurue siirtyi ravintola Night Lifeen ja laittoi systeemit kohdilleen. Tämän jälkeen autonkuljettajana toiminut Topi avasi ruokapöydässä sanaisen arkkunsa O-ryhmittymän soittajille koskien yleisiä käytännön asioita ja mm. kuljettajan jatkuvaa saatavilla olemista ja autonavainten tauotonta kyselyä. Palautteesta huokui tietynlainen tunteenpalo, jota kuvaa varsin hyvin bussikuskilegendan ”Härski” Hyytisen vuoden 2009 Soundin heinäkuun numeron sivun 103 haastattelussa esittämä lausahdus: ”Ei soittajia ole välttämättä halunnut lyödä, mutta sanallista antia olen antanut.” Palautteen jälkeen asia oli kaikille selvä ja ruoka katosi lautasilta nälkäisten syöjien käsittelyssä kohtalaisen nopeasti.
Keikkaa edeltävään hengennostatukseen jäi tällä kertaa aikaa todella reippaasti, ja sehän tarkoitti tietysti perusteellista saunomista ja muihin lahtelaisiin ravintoloihin tutustumista. Hengen noustua ja olemuksen kasvettua kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että suureelliselle olotilalle riitti keikan aikana varsin hyvin tilaa, kun liika tungos ei päässyt pilaamaan ravintolan tunnelmaa. Topi päätti antaa vastuuta valojen hoidosta tätä kirjoittavalle ja siirtyi itse pogoilemaan lavan eteen erittäin raivokkaasti. Riehakkaan tunnelman innoittamana myös Waltteri laittoi muutamat jäätävän hyvät välispiikit, Joken soittaman ”soolon” aikana Jari nautti epähuomiossa siideriä nenän kautta ja Tero sivalsi muutamat todella tiukat fillit. Keikka ja sen jälkeinen olotila olivat kumpikin oikein vakuuttavia ja seuraava päivä kuluikin mukavasti poikakerhon paluumatkan merkeissä treenikämpälle palatessa –kunhan ensin saatiin jälleen kerran väärin pysäköity auto pois edestä.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Kirkkaasti kohti kirkastumisen kirkkautta
Viime viikonloppuna oli ilmassa jälleen jonkinasteista suuren urheilujuhlan tuntua, kun laulu- ja soitinyhtye Oliverin tehtävänä oli suoriutua kansakunnan viihdyttäjän ominaisuudessa kotikonnuilta keikkapaikalle. Lauantaina 4.7. Oliverin keikkareissun määränpää oli Aitoo ja sen paljon puhutut Kirkastusjuhlat, jossa hieman pilvisestäkin taivaasta huolimatta vallitsi kirkkaus –monessakin suhteessa.
Oliverin kokoonpanon moninaisuutta ja monista eri aineksista koostuvaa olemusta kuvasti lauantaina jo pelkästään se, että ryhmittymän jäsenet kerääntyivät bussiin vähitellen matkan varrelta. Viimeisin hyppäsi kyytiin Etelä-Suomesta palatessaan noin kymmenen kilometriä ennen keikkapaikkaa. Keikkapaikalle lopulta saavuttaessa bändiä odottikin erittäin mukava henkilökunta, mahtava päälava ja rouhean muhkea backstage, jossa saattoi ravita niin sielua kuin ruumistakin leppoisalla ilmapiirillä ja erinäisillä ravintoaineita ja kaloreita sisältäneillä kiinteillä ja nestemäisillä nautintoaineilla. Hengennostatukseen olikin täten luotu erittäin mukavat puitteet, joten lähtökohdat keikalle olivat enemmän kuin kohdillaan.
Niin pyörähtivät kellonviisarit osoittamaan vuorokaudesta ajankohtaa, jonka mukaan festivaalialueen portit aukesivat ja Oliver nousi päälavalle. Paikalla olleen erittäin pätevän tekniikkahenkilöstön seurassa miksaaja Tuomaksen ja valomies Topin oli hyvin miellyttävää luoda orkesterin esiintymiselle ääni- ja valomaisemalliset raamit, joissa Jokke, Jari, Waltteri ja Tero saattoivat sulauttaa musiikilliset voimavaransa yhteen ja muovailla niistä Oliverille ominaisen setin. Yleisöllä tuntui vaikuttavan kehonkielessä kirkkauden lisäksi bändin vetämisen tahti ja yhteiset laulu- ja ääntelytilanteet antoivat osaltaan kokonaisuuteen oman lisäsävynsä. Keikka oli kirkkautta!
Oliverin jälkeen päälavan valtasivat illan aikana Flinch, Mustat Enkelit ja lopulta ilta vaihtui Yöksi. Niin pienen hetken rakkaus oli lumivalkoinen ja kesäpoika vei Oliveria Ivecolla minne vaan taivaanrannan taa. Lähdön hetkillä Topi vielä kiitteli bussin ikkunasta nyt jo vähintäänkin viehättäväksi kapistukseksi muotoutuneella megafonilla festivaalikansaa ja paikalla olleita järjestyksen- ja lainvalvojia Oliverin puolesta. Aitoon kirkkaus kujeili leikittelevästi niin Ivecon kiiltävällä maalipinnalla kuin Lindholmin Ollin Volvon alumiinivanteillakin, ja kirkastunein mielin musiikkikulttuuria vaaliva Oliver aloitti matkan kohti kotoisia yöpymissijoja.
Matka taittui mallikkaasti ja keikkabussissa oli tunnelmaa, kun perämies Tuomas lateli matkustajille kuulutukset megafoniavusteisesti suomeksi ja englanniksi ja minä kapteeni kesäpojan asemassa saattelin sanoman vielä kaikille ruotsinkielisillekin ymmärrettävään sävyyn. Keikkabussin lämminhenkisen ilmapiirin siivittämänä kiertueryhmittymästä 14,3% koki tarpeelliseksi vähentää miesvartaloa peittävää asusteista ja vaatekappaleista koottua vaatekertaa kohti luonnollisempaa olemisentilaa. Ihmisen perustarpeiden ja viettien pohdiskelun yhteydessä alkoi kotimatkan aikana kehkeytyä myös eräänlainen synteesi homo sapiensin henkisestä kasvusta ja sen välisestä yhteydestä elämänvaiheille ominaisen arvoperspektiivin muokkaantumiselle ja vaihtelulle. Tällainen mieltäylentävä ja älykkäällä tasolla käyskentelevä ajatuksen juoksu toiminee osoituksena siitä, kuinka virikkeellinen ja hedelmällinen maaperä ajatusten kirkastamiselle keikka Kirkastusjuhlilla voikaan lopulta olla.
Syvällisen ja sielukkaan kirkastumisen ja Ivecon parkkeeraamisen jälkeen oli palkitsevaa päästä vuoteelle vaakatasoon ja tavoitella ihmiselle tarpeellista unitilaa. Tavoitteeseen pääsy ei loppujen lopuksi vaatinut kovinkaan suuria ponnisteluita, kun pelkkä vuoteelle asettautuminen riitti automaattiseen silmien sulkeutumiseen ja ympäröivästä maailmasta vetäytymiseen henkisellä tasolla. Olotilasta huokuivat kirkas mieli, kirkkaat unet ja tulevaisuudessa siintänyt kirkas aamu.
Oliverin kokoonpanon moninaisuutta ja monista eri aineksista koostuvaa olemusta kuvasti lauantaina jo pelkästään se, että ryhmittymän jäsenet kerääntyivät bussiin vähitellen matkan varrelta. Viimeisin hyppäsi kyytiin Etelä-Suomesta palatessaan noin kymmenen kilometriä ennen keikkapaikkaa. Keikkapaikalle lopulta saavuttaessa bändiä odottikin erittäin mukava henkilökunta, mahtava päälava ja rouhean muhkea backstage, jossa saattoi ravita niin sielua kuin ruumistakin leppoisalla ilmapiirillä ja erinäisillä ravintoaineita ja kaloreita sisältäneillä kiinteillä ja nestemäisillä nautintoaineilla. Hengennostatukseen olikin täten luotu erittäin mukavat puitteet, joten lähtökohdat keikalle olivat enemmän kuin kohdillaan.
Niin pyörähtivät kellonviisarit osoittamaan vuorokaudesta ajankohtaa, jonka mukaan festivaalialueen portit aukesivat ja Oliver nousi päälavalle. Paikalla olleen erittäin pätevän tekniikkahenkilöstön seurassa miksaaja Tuomaksen ja valomies Topin oli hyvin miellyttävää luoda orkesterin esiintymiselle ääni- ja valomaisemalliset raamit, joissa Jokke, Jari, Waltteri ja Tero saattoivat sulauttaa musiikilliset voimavaransa yhteen ja muovailla niistä Oliverille ominaisen setin. Yleisöllä tuntui vaikuttavan kehonkielessä kirkkauden lisäksi bändin vetämisen tahti ja yhteiset laulu- ja ääntelytilanteet antoivat osaltaan kokonaisuuteen oman lisäsävynsä. Keikka oli kirkkautta!
Oliverin jälkeen päälavan valtasivat illan aikana Flinch, Mustat Enkelit ja lopulta ilta vaihtui Yöksi. Niin pienen hetken rakkaus oli lumivalkoinen ja kesäpoika vei Oliveria Ivecolla minne vaan taivaanrannan taa. Lähdön hetkillä Topi vielä kiitteli bussin ikkunasta nyt jo vähintäänkin viehättäväksi kapistukseksi muotoutuneella megafonilla festivaalikansaa ja paikalla olleita järjestyksen- ja lainvalvojia Oliverin puolesta. Aitoon kirkkaus kujeili leikittelevästi niin Ivecon kiiltävällä maalipinnalla kuin Lindholmin Ollin Volvon alumiinivanteillakin, ja kirkastunein mielin musiikkikulttuuria vaaliva Oliver aloitti matkan kohti kotoisia yöpymissijoja.
Matka taittui mallikkaasti ja keikkabussissa oli tunnelmaa, kun perämies Tuomas lateli matkustajille kuulutukset megafoniavusteisesti suomeksi ja englanniksi ja minä kapteeni kesäpojan asemassa saattelin sanoman vielä kaikille ruotsinkielisillekin ymmärrettävään sävyyn. Keikkabussin lämminhenkisen ilmapiirin siivittämänä kiertueryhmittymästä 14,3% koki tarpeelliseksi vähentää miesvartaloa peittävää asusteista ja vaatekappaleista koottua vaatekertaa kohti luonnollisempaa olemisentilaa. Ihmisen perustarpeiden ja viettien pohdiskelun yhteydessä alkoi kotimatkan aikana kehkeytyä myös eräänlainen synteesi homo sapiensin henkisestä kasvusta ja sen välisestä yhteydestä elämänvaiheille ominaisen arvoperspektiivin muokkaantumiselle ja vaihtelulle. Tällainen mieltäylentävä ja älykkäällä tasolla käyskentelevä ajatuksen juoksu toiminee osoituksena siitä, kuinka virikkeellinen ja hedelmällinen maaperä ajatusten kirkastamiselle keikka Kirkastusjuhlilla voikaan lopulta olla.
Syvällisen ja sielukkaan kirkastumisen ja Ivecon parkkeeraamisen jälkeen oli palkitsevaa päästä vuoteelle vaakatasoon ja tavoitella ihmiselle tarpeellista unitilaa. Tavoitteeseen pääsy ei loppujen lopuksi vaatinut kovinkaan suuria ponnisteluita, kun pelkkä vuoteelle asettautuminen riitti automaattiseen silmien sulkeutumiseen ja ympäröivästä maailmasta vetäytymiseen henkisellä tasolla. Olotilasta huokuivat kirkas mieli, kirkkaat unet ja tulevaisuudessa siintänyt kirkas aamu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
