Parhaat puolensa näyttänyt Suomen suvi helli Oliver-kulkuetta, kun juhannuksena käynnistynyt ”Keikalla sen tajuaa” -kiertue sai viime viikonloppuna jatkoa Valkeakoskella ja Hyvinkäällä.
Perjantaina 26.6. keikkakalenterista määränpääksi valikoitunut Valkeakoski odotti O-ryhmää viihdyttämään ihmisyksilöitään Nightclub Lolaan. Virroilta startattu keikkabussi kaarsi matkan Tampereen kautta, josta mukaan tarttui kaksi ryhmään kuuluvaa karpaasia ja megafoni (-megafoni, mitä ihmettä..?). Näiden poimintojen jälkeen bussi kurvasi radio SUNin studiolle, jossa bändi antoi haastattelun ja matka kohti Valkeakoskea eteni jälleen. Perillä bussi peruutettiin Lolan nurkalle ja painavat puulaatikot kannettiin rappusia pitkin takaoven kautta ravitsemusliikkeen tiloihin. Käsittämättömän hikoilumäärän aiheuttaman kamojen kasaamisen jälkeen suunnaksi otettiin uimiseen kelpaava ranta, mutta sinnehän ei tietenkään voinut mennä muuta kuin pyörimällä bussilla ensin keskustassa ja viihdyttämällä kaduilla ja terasseilla vaikuttaneita ihmisiä valomiesmoottoriturpa Topin megafoniin latelemilla jutuilla niin bändistä, keikasta kuin kaikesta muustakin. Tämän jälkeen löytyi ranta, jossa hylkeenomaiset ilmestykset kuurasivat itsensä ja keikkavalmius oli kohdillaan. Ei muuta kuin takaisin keikkapaikalle, jossa bändi veti itselleen tyypillisen keikan miksaajamies Tuomaksen virittämällä erittäin hyväsoundisella pa:lla höystettynä. Tero intoutui lataamaan vielä kohtalaisen tiukat rumpufillit ja paikalla ollut yleisö viihtyi ja meininki oli asian vaatimalla tasolla!
Keikan jälkeen kamat sinkoutuivat Lolan takaovesta takaisin bussiin ja matka kohti miksaajamiehen kotiinsa Tampereelle järjestämää majapaikkaa alkoi. Majapaikalla aterioidut ravintoaineet takasivat täyden vatsan ja pehmeille makuusijoille asettautumisen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun totaalinen unimaailma valtasi sivistyneet ihmismielet.
Aamuinen herätys oli varsin miellyttävä, kun ehtoisa isäntä valmisti aamiaisen ja lämmitti saunan. Tämän jälkeen Oliverin tekniikkahenkilöstö näytti bändin kitaristeille Guitar Hero -pelin avulla sen, miten kitaraa oikeasti soitetaan. Sopivan tarmokkuuden jälleen löydyttyä matka seuraavaan keikkapaikkaan Hyvinkäälle oli edessä. 27.6. Hyvinkään Amarillossa ”aikuisia” viihdetaiteilijoita odotti jälleen lämminhenkinen roudaus ja piuhojen ja laatikoitten levittäminen. Kamojen pystyttämisen aikana valomies Topi haki ravintolan välittömään läheisyyteen pykälää isomman keikkabussin, jossa keikkaa edeltävä hengennostatus ja tuleva keikan jälkeinen yöpyminen olivat mahdollista. Hengennostatus jatkui vielä ravintolatilojen backstagella, jossa fiilistä tavoiteltiin mm. sovittamalla erinäisiä asustekokonaisuuksia, joita saattoi muodostaa esimerkiksi päähineillä, vaaleanpunaisilla aurinkolaseilla ja rusetilla (jälleen, mitä ihmettä..?). Joka tapauksessa bändi nousi lauteille (tosin ilman takahuoneessa hahmoteltuja asustekokonaisuuksia...) ja käytti musiikilliset voimavaransa yöelämässä viihtyneiden kuulijoiden miellyttämiseksi. Topi lisäsi keikkatunnelmaan jälleen yhden elementin megafonin avustuksella. Kaikenlaista...
Ilta kului ja vaihtui aamuksi. Pitsojen ja kebabien voimistama musiikkikulttuuriryhmittymä eteni kengänpohjat asfalttia koetellen keikkabussin uumeniin yöpymään. Sänkyihin asetuttiin päällekkäin –tosin välissä oli kerrossänkyjen vanerilevyt ja patjat ja ihokontakteilta säästyttiin. Aamulla vaikutti kuitenkin siltä, että keikkaraiderista pitäisi muuttaa yhtä kohtaa. Miksaajalle varatut ärripurri-keksit näyttivät aiheuttaneen lievähköä äkäisyyttä ja saattaakin olla, että tulevaisuudessa niitä ei listalta enää löydy tai sitten ne tarjoillaan siiderin kera. Esiintymiskokonaisuuteen kuuluva voimistelukohtaus tuotti tulosta ja hiki saatiin virtaamaan ja kamat bussiin. Hikipisarat käytiin liottamassa paikallisessa maauimalassa, jossa hellekelistä oli nauttimassa muutama muukin kuin bändin pulikoivat pullonokkadelfiinit. Uimareissusta takaisin ravitsemusliikkeen läheisyyteen pikaruokaravintolan kautta saapuneita rantaleijonia odotti lepäämään jäänyt basisti Waltteri, joka uskomattomalla tavalla hoiti osaltaan helteisen keikkaviikonlopun ollen koko ajan kuumeessa ja muutenkin totaalisessa flunssassa. Tähän kun lisää vielä Ivecon reistailevan ilmastointilaitteen niin jopas jotakin.
Kokonaisuudessaan viikonlopusta jäi käteen muutakin kuin rusketusraidat ja palaneet käsivarret. Muutamana esimerkkinä toimikoon Jarin puhelimeen laulettu herätysääni, avonaisesta bussin ikkunasta kipeytynyt niska (Topia lainatakseni: ”Pitäisi olla Suvi Teräsniska!”) ja mielen syövereihin murjoutuneet Joken väläyttelemät muuvit. Näistä toipuessa kohti uutta keikkaviikonloppua...
maanantai 29. kesäkuuta 2009
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Keikalla sen tajuaa
Parin viikonlopun mittaisen tauon päätteeksi Oliverin seitsenhenkinen kiertuerevohka istuutui treenikämpän uumeniin ja alkoi fiilistellä tulevaa illan koitosta. 19.6. päivämäärälle osuneen juhannusaaton urotyöksi oli kalenteriin merkitty levynjulkaisukiertueen toisen osan eli ”Keikalla sen tajuaa” -osion aloittaminen legendaaristakin legendaarisemmalla Virtain Hiekkarannalla. Lupsakan rupattelutuokion jälkeen oli vuorossa tuttu jumppatuokio, mutta jumppatuokiossa oli tällä kertaa jotain uudenlaista ja jännittävää hohtoa. Rakastettavissa ja painavissa puulaatikoissa oli nyt kaikissa kääntyvät pyörät ja vieläpä joka kulmassa. Kääntyvien pyörien ihmeellisen maailman suvereeni spesialisti Jokke oli Jarin kanssa askaroinut laatikoiden parissa asentaen niihin uudet ulottuvuudet avaavat kääntyvät ja samalla myös lukolliset pyörät ja niinpä laatikot suorastaan liitivät rakkauden punaisen ratsun takatilaan.
Kun keikkabussi pullisteli jos jonkinlaista instrumenteista ja kaikenlaisista härpäkkeistä koostuvaa show-kalustoa, matka kohti pitopaikkaa sai luvan alkaa. Tällä kertaa siirtymä olikin vain muutaman kilometrin mittainen ja osittain tästä johtuen harvinaisen älykkäät keskustelut ja laadukkaat vitsit jäivät kertomatta. Onneksi kuitenkin jo seuraavana viikonloppuna on luvassa enemmän matkustettavia kilometrejä ja erittäin hyvät jutut lienevät matkan varrella odottamassa. Niitä odotellessa...
Joka tapauksessa asettautuminen pitopaikan valtiaaksi alkoi kuorman purkamisella ja piuhojen levityksellä. Sekaan sovitettiin myös akrobatiaa, kun noin neljän metrin korkeudessa sijainneeseen pistorasiaan piti laittaa jatkoroikka. Normaalit ihmiset olisivat hakeneet rakennuksen takaa tikkaat, mutta tälle porukalle jollakin tavalla luontevaan tapaan Topi ja tätä virkekokoelmaa kyhäävä Kesäpoika eli minä suoritimme toimenpiteen niin, että seisoin suorin vartaloin Topin tukevilla hartioilla ja laitoin johdon kiinni. Onnistuneen urheilusuorituksen kruunasi kuitenkin se, että pistorasiaan ei tullut virtaa ja työ oli sähkötekniikan hyödyntämisen kannalta varsin turha, mutta hauskaa se silti oli.
Oliverin soundcheckin jälkeen äänimaailmoja testaili myös illan aikana esiintynyt 80-luvun helmi Siberia, joka vakuuttavalla soitannallaan ja asenteellaan ilmaisi jo tässä vaiheessa sen, että pääesiintyjäksi pestattu Oliver saisi illan päätteeksi laittaa tiskiin todella rouhean spektaakkelin, mikäli se haluaisi lunastaa illan päättävän pääesiintyjän paikkansa. Tähän valmistautuakseen Oliverin poppoo vetäytyi hengennostatukseen, josta latautuneena se palasi pitopaikalle kuuntelemaan illan kolmesta esiintyjästä ensimmäistä eli Toivo Sutta. Toivoa täynnä olleita tuokioita itsekin muutamaan otteeseen seuranneena voin todeta, että niin moneen paikaan sopiva lausahdus ”Kyllä silmä suteen tottuu!” osui varsin mukavasti tähänkin hetkeen, vaikkakin merkitys oli hieman toinen kuin yleensä.
Toivo Suden jälkeen estradin valtasi tuhti, täyteläinen ja tujakka Siberia, joka laittoi juhlakansaan hieman lisää vipinää ja esitys päättyi kokon liekehdintään. Osa juhlakansasta kuitenkin jätti koko kokosta nauttimisen väliin, sillä se asettautui lavan eteen odottamaan illan päättävää spektaakkelia. Äänentoistotaitelija Tuomaksen virittämän pa:n tuttu tutina saatteli lauteille Oliverin koko komeuden ja samalla lavan edusta täyttyi juhlivasta yleisöstä. Rannassa liekehtinyt kokko jäi auttamattomasti vain pieneksi kipinöinniksi, kun Oliver leiskautti audiovisuaalisen tulimeren Toisveden rantaan. Lauteilla liekehti Jarin pikkutakki, Teron iskemät pellit olivat kuin kaasupurkauksia, Waltteri löi painetta hehkuvalla bassosoitannallaan ja Jokke kaatoi lisää bensaa tulimereen kuumilla sooloillaan. Liekeissä ollut yleisö ja kuuma bändi saivat aikaan sen, että juhannuskeikka oli bändin historian toistaiseksi paras keikka, mutta lisää on toki luvassa, kun ”Keikalla sen tajuaa” -matka jatkuu halki pohjoisten maitten ja mantujen. Eipä olisi matkalle parempaa vauhtia voinut saada! Kiitos Virrat!
Kun keikkabussi pullisteli jos jonkinlaista instrumenteista ja kaikenlaisista härpäkkeistä koostuvaa show-kalustoa, matka kohti pitopaikkaa sai luvan alkaa. Tällä kertaa siirtymä olikin vain muutaman kilometrin mittainen ja osittain tästä johtuen harvinaisen älykkäät keskustelut ja laadukkaat vitsit jäivät kertomatta. Onneksi kuitenkin jo seuraavana viikonloppuna on luvassa enemmän matkustettavia kilometrejä ja erittäin hyvät jutut lienevät matkan varrella odottamassa. Niitä odotellessa...
Joka tapauksessa asettautuminen pitopaikan valtiaaksi alkoi kuorman purkamisella ja piuhojen levityksellä. Sekaan sovitettiin myös akrobatiaa, kun noin neljän metrin korkeudessa sijainneeseen pistorasiaan piti laittaa jatkoroikka. Normaalit ihmiset olisivat hakeneet rakennuksen takaa tikkaat, mutta tälle porukalle jollakin tavalla luontevaan tapaan Topi ja tätä virkekokoelmaa kyhäävä Kesäpoika eli minä suoritimme toimenpiteen niin, että seisoin suorin vartaloin Topin tukevilla hartioilla ja laitoin johdon kiinni. Onnistuneen urheilusuorituksen kruunasi kuitenkin se, että pistorasiaan ei tullut virtaa ja työ oli sähkötekniikan hyödyntämisen kannalta varsin turha, mutta hauskaa se silti oli.
Oliverin soundcheckin jälkeen äänimaailmoja testaili myös illan aikana esiintynyt 80-luvun helmi Siberia, joka vakuuttavalla soitannallaan ja asenteellaan ilmaisi jo tässä vaiheessa sen, että pääesiintyjäksi pestattu Oliver saisi illan päätteeksi laittaa tiskiin todella rouhean spektaakkelin, mikäli se haluaisi lunastaa illan päättävän pääesiintyjän paikkansa. Tähän valmistautuakseen Oliverin poppoo vetäytyi hengennostatukseen, josta latautuneena se palasi pitopaikalle kuuntelemaan illan kolmesta esiintyjästä ensimmäistä eli Toivo Sutta. Toivoa täynnä olleita tuokioita itsekin muutamaan otteeseen seuranneena voin todeta, että niin moneen paikaan sopiva lausahdus ”Kyllä silmä suteen tottuu!” osui varsin mukavasti tähänkin hetkeen, vaikkakin merkitys oli hieman toinen kuin yleensä.
Toivo Suden jälkeen estradin valtasi tuhti, täyteläinen ja tujakka Siberia, joka laittoi juhlakansaan hieman lisää vipinää ja esitys päättyi kokon liekehdintään. Osa juhlakansasta kuitenkin jätti koko kokosta nauttimisen väliin, sillä se asettautui lavan eteen odottamaan illan päättävää spektaakkelia. Äänentoistotaitelija Tuomaksen virittämän pa:n tuttu tutina saatteli lauteille Oliverin koko komeuden ja samalla lavan edusta täyttyi juhlivasta yleisöstä. Rannassa liekehtinyt kokko jäi auttamattomasti vain pieneksi kipinöinniksi, kun Oliver leiskautti audiovisuaalisen tulimeren Toisveden rantaan. Lauteilla liekehti Jarin pikkutakki, Teron iskemät pellit olivat kuin kaasupurkauksia, Waltteri löi painetta hehkuvalla bassosoitannallaan ja Jokke kaatoi lisää bensaa tulimereen kuumilla sooloillaan. Liekeissä ollut yleisö ja kuuma bändi saivat aikaan sen, että juhannuskeikka oli bändin historian toistaiseksi paras keikka, mutta lisää on toki luvassa, kun ”Keikalla sen tajuaa” -matka jatkuu halki pohjoisten maitten ja mantujen. Eipä olisi matkalle parempaa vauhtia voinut saada! Kiitos Virrat!
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Valmistuneiden ja muuten vaan kypsyneiden viikonloppu
Oliverin kevätkiertue huipentui kevätjuhlaviikonlopun menoon ja melskeeseen. Kuuma sää, kuuma bussi, kuuma bändi ja sen kuumaakin kuumemmat soittajat meuhkasivat Kalajoen dyyneillä ja Virtain laivarannassa.
29.5. bändikämpällä kuhisi jälleen kerran, kun osin kääntyvillä pyörillä varustettua tavarapaljoutta rahdattiin Punaiseen Paroniin eli Ivecoon. Takaosan tarpeeksi turvottua virtolaiset stadionrockin suurlähettiläät aloittivat matkan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. Seurue näytti tällä kertaa aavistuksen erilaiselta kuin normaalisti, sillä henkilökohtaisten syiden vuoksi kotiin jääneen Teron tilalle rumpukalvoja lähti koettelemaan Vierun Mikko. Neljän tunnin matkan aikana erinäisten hyvin älykkäidenkin keskustelujen lomassa pohdittiin mm. krapulan olemusta. Fiksuna miehenä Mikko nosti esiin päänsärkyoireen, joka johtuu aivojen kuivumisesta. Hoitokeinoksi hän ehdottikin nesteytystä tiputuksen avulla niin, että ravintolaillan päätteeksi voisi laittaa itsensä tiputukseen ja alkaa nukkumaan. Aamulla sitten nesteytys olisi kohdillaan ja krapulaoireet vältetty. Lienee kuitenkin kaikkien kannalta viisainta jättää konsti kotioloissa kokeilematta, mutta teoriassa se oli varsin hieno ajatus.
Neljän tunnin ajon päätteeksi päästiin perille Kalajoelle ravintola Dyyniin. Tutun kaavan –kamat kasaan ja soundcheck– jälkeen lähdettiin joukolla hengennostatukseen majapaikalle, joka olikin luksusluokan hirsimökki. Perillä odotti mökistä huolehtinut nainen, joka pahoitteli ministeriperheen jälkeensä jättämää mykkää kotiteatterijärjestelmää ja toivoi joukkion saavan sen kuulumaan. Onneksi pa-laitteiden mute-toimintoihin erikoistunut äänentoistotaiteilija Tuomas oli jälleen asialla ja noin kolmen minuutin kuluttua mökistä kaikui heleän hempeä karaokelaulanta. Karaoken päälle kokeiltiin vielä saunaa ja sitten lähdettiinkin takaisin pitopaikalle, jossa takahuone kutsui artisteja keskittymään tulevaan koitokseen. Kun pa-laitteista oli jytissyt tuttu keikan aloittava muhkeasoundinen äänimaisema, räjähti show käyntiin todenteolla. Valomies Topi täräytti lavalle valojen loisteen lisäksi tujakat savut, joissa Jari löi tiskiin äänivaransa, Waltteri rankaisi bassoaan, Jokke laittoi soolot kohdilleen ja Mikko mätti rumpusettiä. Lavalla vallinnut energia tarttui myös yleisöön ja meininki oli taattu!
30.5. aamuinen herätys oli normaalia virkoamista miellyttävämpi, sillä tieto kerrankin onnistuneesta yöroudauksesta lämmitti mieltä ja aamiaisen ryhdittämä matka kohti kotikontuja eli Virratta saattoi alkaa. Huoltoasemalta mukaan tarttunut matkustusmukavuutta lisäävä Kummeli-DVD ei ehtinyt vielä edes lataantua, kun kaikilla katsojilla oli jo naamat virneessä ja nauru raikui jo valmiiksi. Aivan kuin kyseiset viihdepätkät olisi katsottu joskus aiemminkin. Joka tapauksessa +30-asteinen sää hyväili sieluja ja vartaloita keikkabussin kuumassa tunnelmassa ja jo aiemmin kuumien jätkien kuumuus kuumeni kuumenemistaan. Osa seurueesta oli mm. bändikisan vuoksi aivan liekeissä, mutta auton ikkunaa ei voinut pitää auki. Etupenkillä istunut Topi perusteli tilanteen sillä, ettei hän ollut Suvi Teräsniska ja siksi vetoisa ikkuna olisi kipeyttänyt niskan. Bussin lattialla ilmoitti olemassaolostaan myös jo menomatkalla tyhjentynyt valkoviinipullo kolahtelemalla istuinten metallirunkoihin. Kyseinen pullo oli tyhjentynyt kasvisvaihtoehdon vuoksi. Kasvisvaihtoehto on itse asiassa Happoradion lanseeraama juoma, jossa on valkoviiniä ja Sprite Zerota. ”Kasvisvaihtoehto –nousee päähän muttei turvota.”
Niin saapui seurue kotipaikkakunnan menoihin. Virtain Rantaterassi odotti soijaisia musisoijia ja laatikoiden ja piuhojen levittäminen sai alkaa. Jumpan päätteeksi talo tarjosi herkullista makaronilaatikkoa ja ei muuta kuin saunaan. Saunassa kuoriuduttuaan artistirevohka siirtyi terassille kuuntelemaan illan artisteista ensimmäistä eli Toivo Sutta. Toivoa täynnä olleen tunnin jälkeen lavalle nousi coverbändi Deborah, jossa kitaraa survoi sydämensä kyllyydestä äänentoistotaiteilija DJ-Tuomas, sulosävelet ilmoille lauloi Hannu ”Kettu” Leppänen ja perustan koko paketille rakensi eräs Suomen kovimmista komppiosastoista. Yleisön lämmettyä jo tässä vaiheessa erittäin mukavaan menoon nousi lavalle hiillostusta jatkamaan Oliver. Lavalle nousi jälleen Oliverin varsinainen rumpali Tero, jolle tuntui kertyneen edellisillan väliin jääneestä keikasta erityinen lataus, joka purkautui uskomattomana tykityksenä. Sykähdyttävää Teroa sykähdyttivät vieressään jytisseet Waltterin uhkean muhkeat bassokamat ja Jokke ja Jari jatkoivat vakuuttavaa linjaa revittämällä kitarat ja äänijänteet äärimmilleen! Täpötäysi Rantaterassi ja rannan nurmialueella vaikuttanut juhlakansa antoivat bändille valtavan energiavyöryn, jonka bändi tarjosi moninkertaistettuna takaisin.
Näihin räjähtäviin tunnelmiin päättyi Oliverin 17 keikkaa käsittänyt levynjulkaisukiertueen ensimmäinen osa. Vanhan fraasin mukaan vanhan loppu on uuden alku ja niinpä Oliver aloittaakin levynjulkaisukiertueensa toisen osan 19.6. siellä missä ensimmäinen alkoi ja loppui eli Virroilla. Juhannusaattona Virtain Hiekkarannan Juhannuksessa ammutaan siis tannerta vavahdutteleva lähtölaukaus levynjulkaisukiertueen toiselle osalle, jonka nimi on ”Keikalla sen tajuaa 2009”.
29.5. bändikämpällä kuhisi jälleen kerran, kun osin kääntyvillä pyörillä varustettua tavarapaljoutta rahdattiin Punaiseen Paroniin eli Ivecoon. Takaosan tarpeeksi turvottua virtolaiset stadionrockin suurlähettiläät aloittivat matkan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. Seurue näytti tällä kertaa aavistuksen erilaiselta kuin normaalisti, sillä henkilökohtaisten syiden vuoksi kotiin jääneen Teron tilalle rumpukalvoja lähti koettelemaan Vierun Mikko. Neljän tunnin matkan aikana erinäisten hyvin älykkäidenkin keskustelujen lomassa pohdittiin mm. krapulan olemusta. Fiksuna miehenä Mikko nosti esiin päänsärkyoireen, joka johtuu aivojen kuivumisesta. Hoitokeinoksi hän ehdottikin nesteytystä tiputuksen avulla niin, että ravintolaillan päätteeksi voisi laittaa itsensä tiputukseen ja alkaa nukkumaan. Aamulla sitten nesteytys olisi kohdillaan ja krapulaoireet vältetty. Lienee kuitenkin kaikkien kannalta viisainta jättää konsti kotioloissa kokeilematta, mutta teoriassa se oli varsin hieno ajatus.
Neljän tunnin ajon päätteeksi päästiin perille Kalajoelle ravintola Dyyniin. Tutun kaavan –kamat kasaan ja soundcheck– jälkeen lähdettiin joukolla hengennostatukseen majapaikalle, joka olikin luksusluokan hirsimökki. Perillä odotti mökistä huolehtinut nainen, joka pahoitteli ministeriperheen jälkeensä jättämää mykkää kotiteatterijärjestelmää ja toivoi joukkion saavan sen kuulumaan. Onneksi pa-laitteiden mute-toimintoihin erikoistunut äänentoistotaiteilija Tuomas oli jälleen asialla ja noin kolmen minuutin kuluttua mökistä kaikui heleän hempeä karaokelaulanta. Karaoken päälle kokeiltiin vielä saunaa ja sitten lähdettiinkin takaisin pitopaikalle, jossa takahuone kutsui artisteja keskittymään tulevaan koitokseen. Kun pa-laitteista oli jytissyt tuttu keikan aloittava muhkeasoundinen äänimaisema, räjähti show käyntiin todenteolla. Valomies Topi täräytti lavalle valojen loisteen lisäksi tujakat savut, joissa Jari löi tiskiin äänivaransa, Waltteri rankaisi bassoaan, Jokke laittoi soolot kohdilleen ja Mikko mätti rumpusettiä. Lavalla vallinnut energia tarttui myös yleisöön ja meininki oli taattu!
30.5. aamuinen herätys oli normaalia virkoamista miellyttävämpi, sillä tieto kerrankin onnistuneesta yöroudauksesta lämmitti mieltä ja aamiaisen ryhdittämä matka kohti kotikontuja eli Virratta saattoi alkaa. Huoltoasemalta mukaan tarttunut matkustusmukavuutta lisäävä Kummeli-DVD ei ehtinyt vielä edes lataantua, kun kaikilla katsojilla oli jo naamat virneessä ja nauru raikui jo valmiiksi. Aivan kuin kyseiset viihdepätkät olisi katsottu joskus aiemminkin. Joka tapauksessa +30-asteinen sää hyväili sieluja ja vartaloita keikkabussin kuumassa tunnelmassa ja jo aiemmin kuumien jätkien kuumuus kuumeni kuumenemistaan. Osa seurueesta oli mm. bändikisan vuoksi aivan liekeissä, mutta auton ikkunaa ei voinut pitää auki. Etupenkillä istunut Topi perusteli tilanteen sillä, ettei hän ollut Suvi Teräsniska ja siksi vetoisa ikkuna olisi kipeyttänyt niskan. Bussin lattialla ilmoitti olemassaolostaan myös jo menomatkalla tyhjentynyt valkoviinipullo kolahtelemalla istuinten metallirunkoihin. Kyseinen pullo oli tyhjentynyt kasvisvaihtoehdon vuoksi. Kasvisvaihtoehto on itse asiassa Happoradion lanseeraama juoma, jossa on valkoviiniä ja Sprite Zerota. ”Kasvisvaihtoehto –nousee päähän muttei turvota.”
Niin saapui seurue kotipaikkakunnan menoihin. Virtain Rantaterassi odotti soijaisia musisoijia ja laatikoiden ja piuhojen levittäminen sai alkaa. Jumpan päätteeksi talo tarjosi herkullista makaronilaatikkoa ja ei muuta kuin saunaan. Saunassa kuoriuduttuaan artistirevohka siirtyi terassille kuuntelemaan illan artisteista ensimmäistä eli Toivo Sutta. Toivoa täynnä olleen tunnin jälkeen lavalle nousi coverbändi Deborah, jossa kitaraa survoi sydämensä kyllyydestä äänentoistotaiteilija DJ-Tuomas, sulosävelet ilmoille lauloi Hannu ”Kettu” Leppänen ja perustan koko paketille rakensi eräs Suomen kovimmista komppiosastoista. Yleisön lämmettyä jo tässä vaiheessa erittäin mukavaan menoon nousi lavalle hiillostusta jatkamaan Oliver. Lavalle nousi jälleen Oliverin varsinainen rumpali Tero, jolle tuntui kertyneen edellisillan väliin jääneestä keikasta erityinen lataus, joka purkautui uskomattomana tykityksenä. Sykähdyttävää Teroa sykähdyttivät vieressään jytisseet Waltterin uhkean muhkeat bassokamat ja Jokke ja Jari jatkoivat vakuuttavaa linjaa revittämällä kitarat ja äänijänteet äärimmilleen! Täpötäysi Rantaterassi ja rannan nurmialueella vaikuttanut juhlakansa antoivat bändille valtavan energiavyöryn, jonka bändi tarjosi moninkertaistettuna takaisin.
Näihin räjähtäviin tunnelmiin päättyi Oliverin 17 keikkaa käsittänyt levynjulkaisukiertueen ensimmäinen osa. Vanhan fraasin mukaan vanhan loppu on uuden alku ja niinpä Oliver aloittaakin levynjulkaisukiertueensa toisen osan 19.6. siellä missä ensimmäinen alkoi ja loppui eli Virroilla. Juhannusaattona Virtain Hiekkarannan Juhannuksessa ammutaan siis tannerta vavahdutteleva lähtölaukaus levynjulkaisukiertueen toiselle osalle, jonka nimi on ”Keikalla sen tajuaa 2009”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
