Kappas, pappas nappas grappas!

Oliver vietti jälleen yhden viikonlopun keikkailen ja kukkoillen. Retkuseurueen touhupaikkoina toimivat tällä kertaa Jämsä ja Kaustinen.

15.5. musiikkikulttuuriryhmittymä Oliver asetteli puiset laatikkonsa keikkabussin tavaratilaan ja ampaisi raketin tavoin Suomen kaupunkeja kiertävälle radalle. Loistava sää ja kesäiseen asuunsa pukeutuva luonto pitivät huolen siitä, että matkan aikana oli varsin mieltäylentävää katsella ympärillä olleita maisemia ja pilvettömän taivaan sineä. Tunnelman saattoi suistaa raiteiltaan vain Jokke, joka pyytämättä ja yllätyksenä päätti kertoa pari Matti&Teppo-vitsiä. Ensimmäinen oli kerta kaikkiaan niin huono, että on kaikkien kannalta parempi jättää se ja siitä seuranneet kommentit kirjoittamatta, mutta toinen sentään hieman pelasti tilannetta. Se kuului suurin piirtein näin:

Matti ja Teppo olivat etelässä lomalla ja vastaan käveli mies. Turkulaisveljekset kysyivät: ”Kukas sä oikein oot?”. Mies vastasi: ”Olen Neil Armstrong.” Matti ja Teppo kummastelivat: ”Neil Armstrong, pitäiskö sut tuntee jostain?” Armstrong vastasi: ”No, olen ollut Kuussa.” Matti ja Teppo tokaisivat ylimielisesti: ”Vai Kuussa! Eihän tuo mitään, me ollaan sentään oltu koko päivä Auringossa!”. hehheh, kyllä oli hauskaa…

Joka tapauksessa matka jatkui, vaikkakin hieman hämmentyneissä tunnelmissa, kohti Jämsää. Perillä odotti Joccari, johon kannettiin laatikot ja levitettiin piuhat. Soundcheck alta pois ja ei muuta kuin hengennostatukseen. Hyvät ruuat, juomat ja sauna terasseineen olivat erittäin hyvä ponnistuspohja illan keikalle. Äänimaisemien maalailu ja valoefektien väläyttely saivat aivan erityisen sävyn, sillä paikalle olivat jälleen löytäneet tiensä myös bändin tosifanit. Tästä hyvästä bändi olikin erittäin otettu! Keikan aikana koittanut yhteislauluosuus sai kuitenkin bändin miettimään laulujen sanoituksia uudemman kerran. Laulaja Jarin viitoittaman mallin mukaan yleisön piti laulaa ”Ei, ei, ei vanhene koskaan”, mutta eräs asiallisessa vedossa ollut yleisön edustaja pahoitteli kuuluvalla äänellä, ettei hän vuoron koittaessa muistanut sanoja. Ehkä sanat todellakin olivat liian haastavat. Keikan jälkeen oli vuorossa vielä muutamat musiikkiin liittyvät spekuloinnit ja akkareilla ja lauluilla höystetyt musisoinnit ja sitten ei muuta kuin unta palloon.

16.5. herätyskello ilmoitti ystävälliseen sävyynsä aamun jo koittaneen ja laatikot ja piuhat odottivat reippaita, monin eri tavoin erikoistuneita, taiteenharjoittajia aamujumppaan. Niin laitettiin auto lähtövalmiiksi ja matka kohti Kaustista alkoi. Matka ei kuitenkaan sujunut tälläkään kertaa aivan yllätyksettä, sillä bussissa tapahtui jos jonkinlaista. Ensinnäkin äänentoistotaiteilija Tuomas päätti kokeilla sitä, kuinka monta sipsijuustopalloa mahtui kerralla suuhun. Toiseksi auton ovi alkoi temppuilla luonnollisten tarpeitten aiheuttaman pysähdyksen yhteydessä. Ovi nimittäin ei meinannut aueta millään konstilla ja lopulta tarvittiin seitsemän käsiparia saattamaan ovi sivuun kulkureitiltä ja vapauttamaan matkustamoon jumiin jääneet karjut. Kaikkien onneksi tämä oviepisodi käynnistyi vasta tarpeitten hoitamisen jälkeen eikä ennen sitä. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen olisi tiennyt kohtalaisen jännittäviä hetkiä bussin matkustusosassa kiemurrelleille tarpeen omaaville henkilöille.

Matka taittui kokonaisuudessaan varsin rattoisasti Kaustiselle ja viihderavintola Konsta uskomattoman hienoine puitteineen odotti Oliverin äärimmäisen mukavia ja hyvännäköisiä jätkiä. Tavaranpaljouden levittämisen jälkeistä hengennostatusta ja tulevaa yöpymistä varten bändille oli varattu kokonainen omakotitalo, jonka ehdottomina huippuina mainittakoon puulämmitteinen sauna, urkuharmoni, koripallokori ja keskellä pihanurmea ollut vuorenkilpi-istutus, jonka ympäri olisi halutessaan voinut vaikka löylyjen välissä juosta saunalenkin. Talossa oli myös upea katettu terassi, jolla istuneet taiteilijat kehittelivät jos jonkinlaista lyriikkaa. Esimerkkinä uskomattomista riimeistä toimikoon otsikkoon tiivistetyt väläykset. Joka tapauksessa hengennostatus oli kohdillaan, sillä televisiosta tuli kaiken hyvän lisäksi Euroviisut. Euroviisuista ei kuitenkaan jäänyt käteen muuta kuin valomies Topin mieltä lämmittäneet valoshowt ja muutamat asiallisesti pukeutuneet laulajattaret.

Nousseen hengen ryhdittämänä bändi kipusi Konstan laakealle lavalle ja antoi paukkua. Yleisön kannustamana Oliver antoi kaiken mitä oli annettavana, ja sitä annettavaahan riitti. Osa yleisön naispuolisista edustajista intoutui tanssimaan tiskiltä noudettavien nesteiden kyllästämällä lattialla jopa paljain jaloin. Lisäksi eturivissä meininkiin hyvin vaikuttavalla tavalla osallistunut Teron ja Waltterin sukulaissielu (=pitkätukkainen rokkari) antoi esiintyjille lisää energiaa, josta muotoutui musiikin, ääni- ja valoefektien ja yleisen tunnelman yhteen sulauttanut rockmusiikkiesitys.

Kaikin puolin mallikkaasti onnistuneen viikonlopun jälkitunnelmissa mahtavaakin mahtavammasta Konstasta kerättiin painavat puulaatikot autoon ja paluu kohti Virrat-cityä alkoi. Edelleenkin aurinko paistoi, lämmintä riitti ja lannoitettujen peltojen tuoksu kirvoitti hajuaistia, kun retkeltään paluuta tehneet urhot lepäilivät auton takaosassa Suviuunon ajossa.

Stadionrockia pikkukaupungissa

Perjantaina 8.5. Oliver esitteli musiikillisia sulojaan Virroilla järjestetyssä MayDay-kevätkonsertissa. Lähes kaikki tarpeelliset tavarat – pari unohtunutta juttua piti hakea erikseen – saatiin pelipaikalle tällä kertaa Joken kuljetusteknillisen osaamisen ansiosta ja tutustuminen paikalla olleeseen henkilökuntaan ja laitteistoon sai alkaa. Säätöjen ja systeemien päätteeksi soundcheck, jota itse asiassa ei koskaan perusteellisesti suoritettukaan, oli ohi ja niin Oliver vetäytyi hengennostatuksen pariin. Purtavat, juotavat, sauna ja tekniikkahenkilöstön kehittelemä moottoripyöräsimulaattori ruoskivat bändin tunne- ja tahtotason siihen mittaan, että kohta koittaneelta keikalta saattoi odottaa jotain aivan erityistä.

Kun latautunut bändi saapui juhlapaikalle eli Työväentalolle, meininki oli jo kohtalaisen hyvä. Illan kokonaiskattauksen neljästä bändistä kaksi oli ehtinyt esiintyä ja lauteilla oli Samae Koskinen taikabändinsä ja roiskuvan vesipullonsa kanssa. Ilmassa leijui silti jollakin tavalla odottava tunnelma. Sen olemassaolo varmistui viimeistään sillä hetkellä, kun Oliverin keikan aloittava tunnusmusiikki alkoi jytistä pa-laitteista ja show räjähti käyntiin. Samalla yleisö päästi valloilleen aiemmin pidättelemänsä energian ja meininki oli taattu. Bändin silmissä vilisseet salamavalot ja Oliver-logoin koristetut t-paidat rockaavan yleisön kantamina kannustivat shown todelliseen suuruuteen. Edes rumpali Terolla ollut keuhkoputkentulehdus ei tuntunut missään, kun mies iski rumpukalvoja ja polki basaria niin, että Työväentalo natisi liitoksissaan. Basisti Waltteri jatkoi linjaa salpaamalla kuulijoiden hengityksen äärimmäisen muhkeilla bassosoundeilla, aina taidokkaalla soitollaan ja äärimmäisen hyvällä ulkonäöllään. Tuvassa vallinneen suuruuden kokeminen oli hyvin turvallista, sillä asiallisen järjestyksenvalvojajoukkion lisäksi paikalle saapui myös poliisi. Lisäfiiliksiä bändi sai siitä, että kerrankin kunnianhimoinen tavoite laittaa kamat nippuun ja autoon jo illalla eikä vasta aamulla oli saavutettu. Tavoitteeseen pääsyn takasi suorituksen pakollisuus, kun taas yleensä mitään pakkoa ei ole ja hieno tavoite jää vain sanahelinäksi. Keikkareissuilla aamut siis pääsääntöisesti alkavat aamujumpalla rakkaudesta painaviin puulaatikoihin.

Keikan ja roudaamisen jälkeen kevätkonsertin jatkobileet odottivat ravitsemusliike Pub 66:ssa. Mahtavan meiningin ja mielenkiintoisten tarinoiden ja keskusteluiden sävyttämän illan päätteeksi laulaja Jari ja valomies Topi päättivät ottaa grillistä ”pientä” iltapalaa. Jari otti alkupalaksi lihapiirakan yhdellä nakilla ja pääruuaksi makkaraperunat ja Topi puolestaan alkupalaksi lihapiirakan kahdella nakilla ja pääruuaksi hawaijinpannun. Herrat mutustivat annoksensa majapaikkaan johtaneen vajaan kilometrin kävelymatkan aikana ja täytyy sanoa, että kaikki eivät kyseiseen suoritukseen kykenisi. Kyllä meinaan jätkien vatsat pömpöttivät!

Onnistunut perjantai antoi niin paljon energiaa koko viikonloppuun, että olisi ollut tyhmyyttä jättää tuo voimalataus käyttämättä. Niinpä miksaajamies Tuomas ja minä, ”Suvipoika”, päätimme yhteistuumin tarttua härkää sarvista ja siivota treenikämpän perusteellisesti. Ei siis muuta kuin rokki soimaan ja kämppä tyhjäksi bändikamoista, roskista, tyhjistä virvoitusjuomapulloista ja huonekaluista ja harjat ja mopit heilumaan. Viiden ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen homma oli valmis ja yltäkylläinen tyytyväisyys loisti moppaajien silmistä. Tätä hetkeä varten kumpikin oli etukäteen varannut yhden keskioluen jääkaappiin odottamaan ja palkinnon aika oli nyt koittanut! Kippis!

Suuret ruskeat munkit

Vappu on nyt takanapäin, mutta sen mukanaan tuoma tunnelma ja juhlistaminen tuntuvat yhä kehossa ja mielessä. Poreilevat simat, sokeroidut munkit ja upea sää saattelivat Oliverin vappuviikonlopuksi keikoille Jyväskylään ja Lohjalle.

1.5. Vappupäivänä Oliverin rakkauden punainen ratsu lähti liikkeelle Virroilta puolenpäivän aikoihin ja laukkasi kohti Keski-Suomen Jyväskylää. Perillä odotti kauniista säästä ja terassien antimista nauttivia ihmisiä, kun Iveco saapui Kävelykadun päähän Kolmikulman eteen. Retkiseurueen jalkauduttua ja liukuovien auettua puulaatikot ja piuhat kärrättiin ravitsemusliike Amarilloon ja kamojen kasaaminen sai luvan alkaa. Vappupäivän aterioista nauttivat ihmiset saivat ruokailunsa yhteydessä kokea myös soundcheckin, joka onnistui Oliverille tuttuun tyyliin vaivattomasti ja nopeasti. Sen jälkeen oli vuorossa tutut kuviot ennen keikkaa ja Suomen voittoon päättyneen jääkiekko-ottelun vauhdittamana alkoi rockmusisointi. Oliver näppäili sulosävelet ja runttasi aggressiiviset purkaukset valtaisalla energialla. Yleisö lämpeni ja suorastaan syttyi kaiken hurmoksen keskellä ja erityismaininnan saakin kuvankaunis eturivin yleisö, joka läsnäolollaan kannusti musiikkiesityksen uusiin sfääreihin. Myös soolokitaristi ”En tainnut koskea teräviin” -Jokke päätti tällä kertaa pitäytyä edelliseen keikkaviikonloppuun verrattuna varsin mukavasti aiemmin sovitussa musiikillisessa viitekehyksessä ja palautekeskustelulta vältyttiin.

2.5. kamojen keräämisen jälkeen bändi lähti valloittamaan Lohjaa. Matka taittui Tampereen kautta, josta motoristimiksaaja nappasi alleen kaksipyöräisen kaunottarensa ja ammensi luovuutta illan äänimaisemiin nauttimalla samanaikaisesti upeasta säästä, vauhdista, jalkojen välissä jyllänneestä voimasta ja nahkapuvusta. Samaan aikaan keikkabussissa valotekniikkaosaaja Topi intoutui kertomaan vitsin. Siinä kerrottiin kymmenestä suuresta ruskeasta munkista ja se kesti aavistuksen kauemmin kuin vitsit yleensä. Itse asiassa se kesti moottoritiellä ajetun 28 kilometrin matkan ajan ja kun se vihdoin ja viimein loppui, seurasi mielenkiintoinen tilanne: vuorossa oli nimittäin naurujen asemasta keskustelu siitä, heitetäänkö Topi ulos autosta moottoritien varteen vauhdista vai auton ollessa pysähdyksissä. Myös lievästä fyysisestä kanssakäymisestä alkoi esiintyä sanallisia viitteitä, mutta tilanne kuitenkin laantui, sillä onhan Topilla uhkea ryijy ja muutenkin hän on ihan kohtalaisen hyvä tyyppi.

Joka tapauksessa keikkabussi kaarsi Lohjalle allekirjoittaneen eli ”Suviuunon” ohjastamana ja retkuseurue saapui Nightlifeen. Portaissa roudaamisen päätteeksi kamat saatiin kasaan, ruokaa vatsan seudulle ja sitten oli vuorossa koomisin tilanne ikinä: kello oli nimittäin tässä vaiheessa muutamaa minuuttia vaille yhdeksän ja tarkoituksena oli ehtiä vielä ostamaan virvoitusjuomia tulevan saunomisen aiheuttaman nestehukan tasapainottamiseksi. Koko porukka asteli matkalla havaitun R-kioskin ovelle ja sitten: se olikin mennyt kiinni jo kahdeksalta! Muutama minuutti oli vielä jäljellä ja epätoivo meinasi iskeä, mutta onneksi lohjalainen naishenkilö (iso Kiitos hänelle!) neuvoi meille tien lähimmälle huoltoasemalle ja sitten juostiin. Juoksimme bussiin, ajoimme huoltoasemalle ja porukka nousi pois kyydistä auton ollessa vielä melkein vauhdissa. Basisti Waltterikin, joka yleensä aina nousee liikkuvaan autoon, joutui tällä kertaa poistumaan sellaisesta. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, sillä virvoitusjuomat saatiin ja vältyttiin petolliselta nestehukalta. Vuorossa oli onnistunut hengennostatus hotellilla ja vielä onnistuneempi keikka. Eturivissä tuntui olevan täydellinen vappumeno päällä, kun bändi antoi kaikkensa kuulijoidensa viihdyttämiseksi. Lisäonnistumisen kokemuksia sai laulaja Jari, joka oli äärimmäisen tyytyväinen oman äänensä toimivuuteen. Myös muitten mielestä laulu oli ihan jees, vaikkakin Jarin ottamat lyyriset vapaudet hieman kummastuttivat.

Kaikin puolin maukkaan illan päätteeksi saavuttiin hotellille, jossa yösijat jaettiin niin, että yhtyeen etukäteen oletetusti kovaäänisimmät nukkujat eli rumpali Tero ja miksaajamies Tuomas eristettiin muista omaan yksikköönsä. Itsekin levähdin tuossa kyseisessä huoneessa ja mielestäni yö oli hiljainen kuin huopatossutehtaan Joulupäivä –tai sitten olin äänekkäämpi kuin muut yhteensä. Joka tapauksessa hyvin levätyn yön jälkeen Oliver-logoilla varustetut uljaat urhot astelivat reippaina aamiaispöytään nauttimaan sen tarjoiluista ja hakemaan lisäenergiaa tavaroiden pakkaamista varten. Kun auto oli lähtövalmiina ja nokka kohti kotikontuja, paluumatka sai luvan alkaa. Vappu oli siis vietetty erittäin mukavasti ja onnistuneesti!