Laulu- ja soitinyhtye Oliver kierteli navigaattorin ohjeistamana ympäri Suomea kantamassa laatikoita, levittelemässä piuhoja ja esittämässä mahtavuutta tihkuvaa musiikkiaan. Pääsiäisen täyttäneet seikkailut moottoriteillä ja kärrypoluilla johdattivat yhtyeen Laihialle, Imatralle ja Mänttään, joissa tarjolla oli jälleen kokonaisvaltainen kattaus rockmusiikkia, äänentoistotekniikkaa ja valoefektejä.
Pääsiäisen vietto alkoi 9.4. Laihialta, jossa katon esiintymislavan päälle tarjosi yökerho Ansa. Laihialaisen paikallislehden toimittajan mukaan ”hyvällä tavalla nurkkakuntaanen” Laihia ja erityisesti Ansa osoittivat jälleen sen, kuinka Pohjanmaalla kaikki todellakin on suurta: talot, traktorit, saunat, hauikset, kaikki! Tätä suureellista linjaa jatkoi tuttuun tyyliinsä Oliver, joka majesteetillisella olemuksellaan ja musiikillaan tyydytti kuulijoidensa tarpeen saada kokea musiikillisesti nautinnollisia hetkiä. Erityisesti tähän kutsuun vastasi Oliverin soolokitaristi Jokke, joka sävytti tunnelmaa ujuttamalla musiikkiin omalla tavallaan mielenkiintoisia, jazz-henkisiä säveliä ja sointuja. Bändi kuitenkin yhteistuumin päätti keikan jälkeisessä palautekeskustelussaan jättää tuon kyseisen ainutlaatuisen tunnelmoinnin saman tien myös ainutkertaiseksi.
Seuraavana aamuna eli perjantaina 10.4. alkoi autoilutuokio, jonka myötä retkiseurue saapui ravintola Woodooseen Imatralle. Yli kahdeksan tuntia kestänyt matka taittui kuin siivillä ja eipä aikaakaan, kun joukkio oli jo asettautumassa taloksi. Hyvät ruuat ja juomat sekä loistelias luksusluokan huoneisto takasivat erittäin onnistuneen keikkaa edeltävän hengennostatuksen. Noin parinsadan neliömetrin kahdessa tasossa oleva asuinpinta-ala, biljardipöytä, kuusi todella muhkeaa nahkaista tv-tuolia, lämpöä huokuva sauna ja erittäin miellyttävän vaahtokylvyn tarjoava poreamme siivittivät bändin uskomattoman huikeaan vireeseen! Tuo vire vielä kaksinkertaistui itäsuomalaisyleisön tahdittamana ja keikka oli bändin olemuksen mukaisesti kuninkuusluokkaa.
11.4. edelleenkin liekehtivä Imatra heijastui keikkabussin kromisesta vetokoukun hatusta, kun Oliver otti suunnan kohti Mänttää. Siellä bändiä odotti ravintola Welho ja erittäin mukavat mänttäläiset. Painavien ja ah niin rakastettavien puulaatikoiden kantamisen ja piuhojen levittämisen jälkeen tapahtui jotakin merkillistä: Jari pukeutui hyvin urheilulliseen tyyliin ja poistui ravintolatiloista ulkoilmaan. Hän saapui kuitenkin hetken kuluttua takaisin kiiltävänä hiestä ja asettautui saunanlauteille muiden tavoin. Virallisen selityksen mukaan kyse oli lenkillä käymisestä, mutta erittäin luotettavien silminnäkijähavaintojen mukaan Jari olisi nähty tuona kyseisenä ajankohtana naapuriravintolan karaokessa laulamassa Frederikin Titanicia ja Tsingis Khania. Niin tai näin, mutta kun henki oli jälleen katossa –mikäli se sieltä oli koskaan laskenutkaan– oli vuorossa tiukka tykitys stadionrockia pikkukaupungista. Yleisö oli ja eli shown mukana niin voimakkaasti, että bändin ja läsnäolijoiden välille kehittyi käsin kosketeltava symbioosi. Olotila oli hurmoksellinen! Oman taiteellisen elementtinsä esitykseen tarjosi äänentoistotaiteilija Tuomas ”Mute” Oksanen. Tämän mystisen miksaajamiehen bravuuriksi on kehittynyt tilan antaminen uljaiden soittimien luomalle äänimaailmalle siten, että biisin alussa hän saattaa hyvin harkitusti jättää laulun mutelle ja nostaa sen sitten nätisti ensimmäisten sanojen jo mentyä. Tätä jos jotain voi luonnehtia melkoiseksi luovuudeksi! Luovuutensa tämä mystinen miksaajamies ammentaa kolauttelemalla päätään laihialaisen kylpyhuoneen kaakelilattiaan ja kiipeämällä imatralaiseen luksusasuntoon aamuyön tunteina parvekkeen kautta.
Neljän päivän reissu ja toistatuhatta kilometriä keikkabussissa ovat todellinen lupaus hyvistä ideoista ja jutuista. Tämänkertaista parhaimmistoa lienee suunnitelma erittäin ainutlaatuisesta saunaillasta. Paikalla nimittäin olisivat vain harvat ja valitut eli seuraavat henkilöt: Tero Vaara, Tommi Läntinen, Pave Maijanen, Anssi Kela, Olli Lindholm ja Hector. Illan aikana sitten löylyjen välissä tai jopa niiden aikana kyseiset herrasmiehet esittäisivät vuorotellen toistensa hittejä akustisella kitaralla säestettynä. Illan järjestäminen jäänee kuitenkin vain suunnittelutasolle tai muun porukan organisoitavaksi, sillä Oliverin jäsenistöstä osa on niin kiireisiä, ettei edes varpaankynsien leikkaamiseen jää aikaa. Joka tapauksessa ehdottomasti paras oivallus matkan aikana liittyy vitsien kerrontaan. Takataskuista löytyvät laadukkaat ja käsittämättömän hyvät vitsit eivät todellakaan ole mitään kertakäyttötavaraa, joten niitä kannattaa kierrättää. Lopulta tietyn toistomäärän jälkeen vitsit osataan ulkoa ja ne numeroidaan. Näin ei kenenkään tarvitse kertoa koko vitsiä, vaan pelkkä numeron huutaminen riittää. Näin saadaan nopeasti ja tehokkaasti todella hyvät naurut! Oliverin vitsilistassa kakkosena on seuraava vitsi:
- Miksi Mikki-Hiiren korvat ovat paskassa?
No siksi kun Hessu lauloi karaokessa Aikuista naista ja joku huusi: ”Lopeta se ulina ja työnnä mikki perseesees!”
Hahhahhaaahahaa!!!!
-Tuomo
maanantai 13. huhtikuuta 2009
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Oliverin edesottamuksista raportoidaan uudessa blogissa
Monet ovat miettineet, että kuka se Oliverin paitamyyjä oikein on. No, se olen minä, Tuomo. Toimin Oliverin katupartiopäällikkönä, myyn keikoilla mm. t-paitoja ja levyjä, ajan keikkabussia, kannan laatikoita, häslään mikkien kanssa, vouhotan Facebookissa… Oikeastaan teen vähän sitä sun tätä, josta viimeisin esimerkki on tämän blogin kirjoittaminen. Tämä blogi tulee pitämään sisällään bändin fiiliksiä ja terveisiä keikkabussista, keikoilta ja milloin mistäkin sekä sanallisessa että kuvallisessa muodossa. Pyrin siis muiden Oliver-tyyppien tavoin omalta osaltani edistämään Oliverin ja fanien välistä yhteiseloa, joka päivä päivältä tuntuu kasvavan aina vaan sielukkaammaksi.
Nyt kun tiedetään, mistä oikein on kysymys, niin eiköhän siirrytä itse asiaan. Oliverin Kauempaa sen tajuaa -kiertue on nyt täydessä vauhdissa. Virroilla 20.3. jysähtänyt ja edelleenkin tannerta vavahdutteleva kiertueen lähtölaukaus saattoi Oliverin viikonlopuksi keikoille Ähtäriin ja Ikaalisiin.
3.4. Ähtärin Club B52:n oven eteen peruutti keikkabussi intoa puhkuvan sisältönsä kera. Ei tarvittu muuta kuin aukinaiset ovet, joista Oliver vyöryi sisään asettumaan taloksi ja valmistautumaan illan urotekoihin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Valmistelujen, hengennostatuksen ja keskittymisen jälkeen h-hetki viimein koitti ja lauteille nousi kokonaisvaltainen paketti stadionrockia pikkukaupungista. Huumaava tunnelma tuntui päihdyttävän läsnäolijat, jotka nauttivat hohdokkaasta musiikin, valot ja uunituoreen pa-laitteiston yhdistäneestä audiovisuaalisesta ilotulituksesta. Ilta oli siis kaikin puolin hohdokas!
4.4. vuorossa oli sitten Ikaalisten Ikahovi, jossa hotellin väki tuttuun tapaansa toivotti bändin erittäin lämpimästi tervetulleeksi. Yltäkylläisen huolenpidon vallitessa Oliverilla oli helppo työ keskittyä osaansa kuulijoidensa viihdyttäjänä. Bändin jäsenten välinen käsinkosketeltavan kannustava ilmapiiri kirkasti ajatuksen siitä, että jokainen keikka tulisi olemaan edeltäjäänsä parempi. Siten Oliver tarjoili stadionrockinsa interaktiivisuudella höystettynä kuulijoilleen niin, että edellinen hohdokas keikka kirkastui loistavaksi, johon viimeisen säteensä tarjosi yhtyeen äänentoistotaiteilija Tuomas ”Ajopäällä” Oksanen. Hän yllätti kaikki, jopa itsensä, nousemalla viimeisen biisin aikana lavalle johtamaan yhteislauluosuutta ja veti shownsa loppuun erittäin kunnioitettavalla asenteella. Kokonaisuudessaan bändi veti törkeän hyvin, pa-laitteisto jytkyi muhkeasti, valot ja savu antoivat oman taiteellisen ulottuvuutensa ja kaiken kruunasi tietysti yleisö, josta erityisesti on nostettava esiin eturivin totaalisella antaumuksella mukaan heittäytyneet naispuoliset kuulijat. Oikeastaan ilman yleisöä jo aiemmin mainitsemani audiovisuaalinen ilotulitus olisi kukaties jäänyt matkaradion kohinaksi ja taskulampun tuikkeeksi. Kiitos siis yleisölle!
Edellä esittelemäni muutamat sanalliset ilmaukset vaativat hieman tarkennusta, jotta niiden merkitys aukeasi myöhemmissäkin jutuissa. Ensinnäkin termi ”hengennostatus” tarkoittaa käytännössä sitä, että bändin koko porukka syö hyvin, nauttii erinäisiä virvokkeita –itsehän otin ruuan kanssa jääveden ja eräs hotellin omistaja kysyikin, olenko uusi bändissä… – saunoo ja puhuu asiasta ja yleensä sen vierestä. Toinen merkittävä ilmaus on ”bändin jäsenten välinen käsinkosketeltavan kannustava ilmapiiri”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhden henkilön mahdollinen ei niin täydellinen suoritus saa muut vinoilemaan ja soittamaan suutaan sen verran, että on melko kannattavaa parantaa seuraavaksi kerraksi. Hyvästä suorituksesta tulee sitten taas ihan aitoja kehuja.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, kun ollaan reissussa. Parhaita paloja voi siis jatkossa seurata tästä blogista aina kiertuetilanteen viitoittaman aikataulun mukaan. Pysytään siis kuulolla, nähdään keikoilla ja vouhotetaan yhdessä!
-Tuomo
Nyt kun tiedetään, mistä oikein on kysymys, niin eiköhän siirrytä itse asiaan. Oliverin Kauempaa sen tajuaa -kiertue on nyt täydessä vauhdissa. Virroilla 20.3. jysähtänyt ja edelleenkin tannerta vavahdutteleva kiertueen lähtölaukaus saattoi Oliverin viikonlopuksi keikoille Ähtäriin ja Ikaalisiin.
3.4. Ähtärin Club B52:n oven eteen peruutti keikkabussi intoa puhkuvan sisältönsä kera. Ei tarvittu muuta kuin aukinaiset ovet, joista Oliver vyöryi sisään asettumaan taloksi ja valmistautumaan illan urotekoihin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Valmistelujen, hengennostatuksen ja keskittymisen jälkeen h-hetki viimein koitti ja lauteille nousi kokonaisvaltainen paketti stadionrockia pikkukaupungista. Huumaava tunnelma tuntui päihdyttävän läsnäolijat, jotka nauttivat hohdokkaasta musiikin, valot ja uunituoreen pa-laitteiston yhdistäneestä audiovisuaalisesta ilotulituksesta. Ilta oli siis kaikin puolin hohdokas!
4.4. vuorossa oli sitten Ikaalisten Ikahovi, jossa hotellin väki tuttuun tapaansa toivotti bändin erittäin lämpimästi tervetulleeksi. Yltäkylläisen huolenpidon vallitessa Oliverilla oli helppo työ keskittyä osaansa kuulijoidensa viihdyttäjänä. Bändin jäsenten välinen käsinkosketeltavan kannustava ilmapiiri kirkasti ajatuksen siitä, että jokainen keikka tulisi olemaan edeltäjäänsä parempi. Siten Oliver tarjoili stadionrockinsa interaktiivisuudella höystettynä kuulijoilleen niin, että edellinen hohdokas keikka kirkastui loistavaksi, johon viimeisen säteensä tarjosi yhtyeen äänentoistotaiteilija Tuomas ”Ajopäällä” Oksanen. Hän yllätti kaikki, jopa itsensä, nousemalla viimeisen biisin aikana lavalle johtamaan yhteislauluosuutta ja veti shownsa loppuun erittäin kunnioitettavalla asenteella. Kokonaisuudessaan bändi veti törkeän hyvin, pa-laitteisto jytkyi muhkeasti, valot ja savu antoivat oman taiteellisen ulottuvuutensa ja kaiken kruunasi tietysti yleisö, josta erityisesti on nostettava esiin eturivin totaalisella antaumuksella mukaan heittäytyneet naispuoliset kuulijat. Oikeastaan ilman yleisöä jo aiemmin mainitsemani audiovisuaalinen ilotulitus olisi kukaties jäänyt matkaradion kohinaksi ja taskulampun tuikkeeksi. Kiitos siis yleisölle!
Edellä esittelemäni muutamat sanalliset ilmaukset vaativat hieman tarkennusta, jotta niiden merkitys aukeasi myöhemmissäkin jutuissa. Ensinnäkin termi ”hengennostatus” tarkoittaa käytännössä sitä, että bändin koko porukka syö hyvin, nauttii erinäisiä virvokkeita –itsehän otin ruuan kanssa jääveden ja eräs hotellin omistaja kysyikin, olenko uusi bändissä… – saunoo ja puhuu asiasta ja yleensä sen vierestä. Toinen merkittävä ilmaus on ”bändin jäsenten välinen käsinkosketeltavan kannustava ilmapiiri”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhden henkilön mahdollinen ei niin täydellinen suoritus saa muut vinoilemaan ja soittamaan suutaan sen verran, että on melko kannattavaa parantaa seuraavaksi kerraksi. Hyvästä suorituksesta tulee sitten taas ihan aitoja kehuja.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, kun ollaan reissussa. Parhaita paloja voi siis jatkossa seurata tästä blogista aina kiertuetilanteen viitoittaman aikataulun mukaan. Pysytään siis kuulolla, nähdään keikoilla ja vouhotetaan yhdessä!
-Tuomo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
