Poikakerhon kesäretki

Poikakerho Oliver teki viikonloppuna mukavan kesäretken rengasmatkan muotoisena Paimion ja Lahden kautta takaisin lähtöpaikkaan Virroille. Poikkeuksellisesti rakkauden punainen ratsu Iveco oli tällä kertaa muilla laitumilla ja matka taittuikin rakkauden valkoisella hevosella eli 611d Mersulla. Voi miten antoisaa se saattoikaan olla!

Perjantaina 10.7. show-kalustoa aseteltiin Mersuun, jonka totuttua pienempään tavaratilaan tavaroita pakattaessa piti käyttää hieman ajatteluelimiä suorituksen onnistumisen takaamiseksi. Ajattelun ja toiminnan yhteissummana tavarakasa siirtyi kokonaisuudessaan keikkaruoskan takatilaan, mikä aiheuttikin jonkinasteista tyydytyksen tunnetta tavoitteeseen pääsyn johdosta. Niinpä iloiset ja hilpeät poikakerholaiset sujahtivat keikkabussin uumeniin ja matka kohti Paimiota saattoi alkaa. Tampereelta mukaan tarttui kerhon seitsemästä kulmakivestä kaksi ja retkiseurue oli jällen koossa.

Perillä Paimiossa temmellystantereen Oliverin yölliselle toiminnalle tarjosi Club Helmi, jonka tanssisalia alettiin muotoilla jo alkuillan tunteina rockmusiikkiesityksen vaativaa olomuotoa vastaavaksi. Pienehkö tanssisali asetti omalta osaltaan vaatimuksensa äänenvoimakkuuden hillitsemiseksi ja osaavina kavereina, saumattoman yhteispelin hallitsevina, tämän asian suhteen ratkaisevimmissa asemissa olevat henkilöt miksaaja Tuomas ja rumpali Tero laativat strategian tilanteen hallitsemiseksi: käytännössä Tuomas laittoi mikserin säätimet melko sievään asentoon ja Tero soitti tavallista hiljempaa. Kun soinnintarkistus eli soundcheck oli onnistuneesti päättynyt ja tanner valmiina, bändi vetäytyi naapuripitäjään Saloon yöpymispaikalle asennoitumaan. Asennoitumisen jälkeen asennetta kohdistettiin vielä Paimiossa takahuoneessa ja h-hetki koitti. Bändi asteli lavalle astetta pätevämmän portsarin ylvään katseen alaisuudessa ja löi tiskiin tutun tavaransa. Yleisö viihtyi ja meno vain kiihtyi. Siinäpä sitä vasta olikin...

Tavaran esittelyn päätteeksi ja juhlakansan vetäydyttyä ravintolatilojen ulkopuolelle alkoi roudaaminen. Erittäin viehkeän ja ahtaan porraskäytävän alapäässä tavarapaljoutta odotti avonainen keikkaruoskan takatila, jonka välittömässä läheisyydessä Paimion kansallisuuden omaavien mukavaa mainetta pyrki pilaamaan eräs paikallinen älykkyyden lahjat skipannut Mu-luk-ku, joka toistuvista ystävällisistä ja lopulta ei niin ystävällisistä kehotuksista huolimatta pyrki suunsoitolla höystettynä kosketusetäisyydelle niin soittokamojen kuin bändin jäsentenkin kanssa. Tilanne kuitenkin rauhoittui, kun noin 175 senttimetrin pituinen sukupuolielin poistui paikalta kaverinsa saattelemana ja keikkaruoska kaarsi täyteen pakattuna majapaikalle Saloon.

11.7. lauantaina retkuseurue nautti aamiaisen Salon torilla ja jatkoi kesäistä retkeään kohti Lahtea. Matkan varrella eräässä kaupassa miksaaja Tuomas ”baby face” Oksaselta kysyttiin paperit tämän ostaessa vain täysi-ikäisille myytäviä tuotteita. Mutta onneksi Tuomas oli jo ehtinyt täyttää 18 vuotta ja asiointi onnistui kaikkia hyödyttävällä tavalla.

Perillä Lahdessa seurue siirtyi ravintola Night Lifeen ja laittoi systeemit kohdilleen. Tämän jälkeen autonkuljettajana toiminut Topi avasi ruokapöydässä sanaisen arkkunsa O-ryhmittymän soittajille koskien yleisiä käytännön asioita ja mm. kuljettajan jatkuvaa saatavilla olemista ja autonavainten tauotonta kyselyä. Palautteesta huokui tietynlainen tunteenpalo, jota kuvaa varsin hyvin bussikuskilegendan ”Härski” Hyytisen vuoden 2009 Soundin heinäkuun numeron sivun 103 haastattelussa esittämä lausahdus: ”Ei soittajia ole välttämättä halunnut lyödä, mutta sanallista antia olen antanut.” Palautteen jälkeen asia oli kaikille selvä ja ruoka katosi lautasilta nälkäisten syöjien käsittelyssä kohtalaisen nopeasti.

Keikkaa edeltävään hengennostatukseen jäi tällä kertaa aikaa todella reippaasti, ja sehän tarkoitti tietysti perusteellista saunomista ja muihin lahtelaisiin ravintoloihin tutustumista. Hengen noustua ja olemuksen kasvettua kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että suureelliselle olotilalle riitti keikan aikana varsin hyvin tilaa, kun liika tungos ei päässyt pilaamaan ravintolan tunnelmaa. Topi päätti antaa vastuuta valojen hoidosta tätä kirjoittavalle ja siirtyi itse pogoilemaan lavan eteen erittäin raivokkaasti. Riehakkaan tunnelman innoittamana myös Waltteri laittoi muutamat jäätävän hyvät välispiikit, Joken soittaman ”soolon” aikana Jari nautti epähuomiossa siideriä nenän kautta ja Tero sivalsi muutamat todella tiukat fillit. Keikka ja sen jälkeinen olotila olivat kumpikin oikein vakuuttavia ja seuraava päivä kuluikin mukavasti poikakerhon paluumatkan merkeissä treenikämpälle palatessa –kunhan ensin saatiin jälleen kerran väärin pysäköity auto pois edestä.