Kirkkaasti kohti kirkastumisen kirkkautta

Viime viikonloppuna oli ilmassa jälleen jonkinasteista suuren urheilujuhlan tuntua, kun laulu- ja soitinyhtye Oliverin tehtävänä oli suoriutua kansakunnan viihdyttäjän ominaisuudessa kotikonnuilta keikkapaikalle. Lauantaina 4.7. Oliverin keikkareissun määränpää oli Aitoo ja sen paljon puhutut Kirkastusjuhlat, jossa hieman pilvisestäkin taivaasta huolimatta vallitsi kirkkaus –monessakin suhteessa.

Oliverin kokoonpanon moninaisuutta ja monista eri aineksista koostuvaa olemusta kuvasti lauantaina jo pelkästään se, että ryhmittymän jäsenet kerääntyivät bussiin vähitellen matkan varrelta. Viimeisin hyppäsi kyytiin Etelä-Suomesta palatessaan noin kymmenen kilometriä ennen keikkapaikkaa. Keikkapaikalle lopulta saavuttaessa bändiä odottikin erittäin mukava henkilökunta, mahtava päälava ja rouhean muhkea backstage, jossa saattoi ravita niin sielua kuin ruumistakin leppoisalla ilmapiirillä ja erinäisillä ravintoaineita ja kaloreita sisältäneillä kiinteillä ja nestemäisillä nautintoaineilla. Hengennostatukseen olikin täten luotu erittäin mukavat puitteet, joten lähtökohdat keikalle olivat enemmän kuin kohdillaan.

Niin pyörähtivät kellonviisarit osoittamaan vuorokaudesta ajankohtaa, jonka mukaan festivaalialueen portit aukesivat ja Oliver nousi päälavalle. Paikalla olleen erittäin pätevän tekniikkahenkilöstön seurassa miksaaja Tuomaksen ja valomies Topin oli hyvin miellyttävää luoda orkesterin esiintymiselle ääni- ja valomaisemalliset raamit, joissa Jokke, Jari, Waltteri ja Tero saattoivat sulauttaa musiikilliset voimavaransa yhteen ja muovailla niistä Oliverille ominaisen setin. Yleisöllä tuntui vaikuttavan kehonkielessä kirkkauden lisäksi bändin vetämisen tahti ja yhteiset laulu- ja ääntelytilanteet antoivat osaltaan kokonaisuuteen oman lisäsävynsä. Keikka oli kirkkautta!

Oliverin jälkeen päälavan valtasivat illan aikana Flinch, Mustat Enkelit ja lopulta ilta vaihtui Yöksi. Niin pienen hetken rakkaus oli lumivalkoinen ja kesäpoika vei Oliveria Ivecolla minne vaan taivaanrannan taa. Lähdön hetkillä Topi vielä kiitteli bussin ikkunasta nyt jo vähintäänkin viehättäväksi kapistukseksi muotoutuneella megafonilla festivaalikansaa ja paikalla olleita järjestyksen- ja lainvalvojia Oliverin puolesta. Aitoon kirkkaus kujeili leikittelevästi niin Ivecon kiiltävällä maalipinnalla kuin Lindholmin Ollin Volvon alumiinivanteillakin, ja kirkastunein mielin musiikkikulttuuria vaaliva Oliver aloitti matkan kohti kotoisia yöpymissijoja.

Matka taittui mallikkaasti ja keikkabussissa oli tunnelmaa, kun perämies Tuomas lateli matkustajille kuulutukset megafoniavusteisesti suomeksi ja englanniksi ja minä kapteeni kesäpojan asemassa saattelin sanoman vielä kaikille ruotsinkielisillekin ymmärrettävään sävyyn. Keikkabussin lämminhenkisen ilmapiirin siivittämänä kiertueryhmittymästä 14,3% koki tarpeelliseksi vähentää miesvartaloa peittävää asusteista ja vaatekappaleista koottua vaatekertaa kohti luonnollisempaa olemisentilaa. Ihmisen perustarpeiden ja viettien pohdiskelun yhteydessä alkoi kotimatkan aikana kehkeytyä myös eräänlainen synteesi homo sapiensin henkisestä kasvusta ja sen välisestä yhteydestä elämänvaiheille ominaisen arvoperspektiivin muokkaantumiselle ja vaihtelulle. Tällainen mieltäylentävä ja älykkäällä tasolla käyskentelevä ajatuksen juoksu toiminee osoituksena siitä, kuinka virikkeellinen ja hedelmällinen maaperä ajatusten kirkastamiselle keikka Kirkastusjuhlilla voikaan lopulta olla.

Syvällisen ja sielukkaan kirkastumisen ja Ivecon parkkeeraamisen jälkeen oli palkitsevaa päästä vuoteelle vaakatasoon ja tavoitella ihmiselle tarpeellista unitilaa. Tavoitteeseen pääsy ei loppujen lopuksi vaatinut kovinkaan suuria ponnisteluita, kun pelkkä vuoteelle asettautuminen riitti automaattiseen silmien sulkeutumiseen ja ympäröivästä maailmasta vetäytymiseen henkisellä tasolla. Olotilasta huokuivat kirkas mieli, kirkkaat unet ja tulevaisuudessa siintänyt kirkas aamu.