Suvi, uunot ja Suviuuno

Parhaat puolensa näyttänyt Suomen suvi helli Oliver-kulkuetta, kun juhannuksena käynnistynyt ”Keikalla sen tajuaa” -kiertue sai viime viikonloppuna jatkoa Valkeakoskella ja Hyvinkäällä.

Perjantaina 26.6. keikkakalenterista määränpääksi valikoitunut Valkeakoski odotti O-ryhmää viihdyttämään ihmisyksilöitään Nightclub Lolaan. Virroilta startattu keikkabussi kaarsi matkan Tampereen kautta, josta mukaan tarttui kaksi ryhmään kuuluvaa karpaasia ja megafoni (-megafoni, mitä ihmettä..?). Näiden poimintojen jälkeen bussi kurvasi radio SUNin studiolle, jossa bändi antoi haastattelun ja matka kohti Valkeakoskea eteni jälleen. Perillä bussi peruutettiin Lolan nurkalle ja painavat puulaatikot kannettiin rappusia pitkin takaoven kautta ravitsemusliikkeen tiloihin. Käsittämättömän hikoilumäärän aiheuttaman kamojen kasaamisen jälkeen suunnaksi otettiin uimiseen kelpaava ranta, mutta sinnehän ei tietenkään voinut mennä muuta kuin pyörimällä bussilla ensin keskustassa ja viihdyttämällä kaduilla ja terasseilla vaikuttaneita ihmisiä valomiesmoottoriturpa Topin megafoniin latelemilla jutuilla niin bändistä, keikasta kuin kaikesta muustakin. Tämän jälkeen löytyi ranta, jossa hylkeenomaiset ilmestykset kuurasivat itsensä ja keikkavalmius oli kohdillaan. Ei muuta kuin takaisin keikkapaikalle, jossa bändi veti itselleen tyypillisen keikan miksaajamies Tuomaksen virittämällä erittäin hyväsoundisella pa:lla höystettynä. Tero intoutui lataamaan vielä kohtalaisen tiukat rumpufillit ja paikalla ollut yleisö viihtyi ja meininki oli asian vaatimalla tasolla!

Keikan jälkeen kamat sinkoutuivat Lolan takaovesta takaisin bussiin ja matka kohti miksaajamiehen kotiinsa Tampereelle järjestämää majapaikkaa alkoi. Majapaikalla aterioidut ravintoaineet takasivat täyden vatsan ja pehmeille makuusijoille asettautumisen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun totaalinen unimaailma valtasi sivistyneet ihmismielet.

Aamuinen herätys oli varsin miellyttävä, kun ehtoisa isäntä valmisti aamiaisen ja lämmitti saunan. Tämän jälkeen Oliverin tekniikkahenkilöstö näytti bändin kitaristeille Guitar Hero -pelin avulla sen, miten kitaraa oikeasti soitetaan. Sopivan tarmokkuuden jälleen löydyttyä matka seuraavaan keikkapaikkaan Hyvinkäälle oli edessä. 27.6. Hyvinkään Amarillossa ”aikuisia” viihdetaiteilijoita odotti jälleen lämminhenkinen roudaus ja piuhojen ja laatikoitten levittäminen. Kamojen pystyttämisen aikana valomies Topi haki ravintolan välittömään läheisyyteen pykälää isomman keikkabussin, jossa keikkaa edeltävä hengennostatus ja tuleva keikan jälkeinen yöpyminen olivat mahdollista. Hengennostatus jatkui vielä ravintolatilojen backstagella, jossa fiilistä tavoiteltiin mm. sovittamalla erinäisiä asustekokonaisuuksia, joita saattoi muodostaa esimerkiksi päähineillä, vaaleanpunaisilla aurinkolaseilla ja rusetilla (jälleen, mitä ihmettä..?). Joka tapauksessa bändi nousi lauteille (tosin ilman takahuoneessa hahmoteltuja asustekokonaisuuksia...) ja käytti musiikilliset voimavaransa yöelämässä viihtyneiden kuulijoiden miellyttämiseksi. Topi lisäsi keikkatunnelmaan jälleen yhden elementin megafonin avustuksella. Kaikenlaista...

Ilta kului ja vaihtui aamuksi. Pitsojen ja kebabien voimistama musiikkikulttuuriryhmittymä eteni kengänpohjat asfalttia koetellen keikkabussin uumeniin yöpymään. Sänkyihin asetuttiin päällekkäin –tosin välissä oli kerrossänkyjen vanerilevyt ja patjat ja ihokontakteilta säästyttiin. Aamulla vaikutti kuitenkin siltä, että keikkaraiderista pitäisi muuttaa yhtä kohtaa. Miksaajalle varatut ärripurri-keksit näyttivät aiheuttaneen lievähköä äkäisyyttä ja saattaakin olla, että tulevaisuudessa niitä ei listalta enää löydy tai sitten ne tarjoillaan siiderin kera. Esiintymiskokonaisuuteen kuuluva voimistelukohtaus tuotti tulosta ja hiki saatiin virtaamaan ja kamat bussiin. Hikipisarat käytiin liottamassa paikallisessa maauimalassa, jossa hellekelistä oli nauttimassa muutama muukin kuin bändin pulikoivat pullonokkadelfiinit. Uimareissusta takaisin ravitsemusliikkeen läheisyyteen pikaruokaravintolan kautta saapuneita rantaleijonia odotti lepäämään jäänyt basisti Waltteri, joka uskomattomalla tavalla hoiti osaltaan helteisen keikkaviikonlopun ollen koko ajan kuumeessa ja muutenkin totaalisessa flunssassa. Tähän kun lisää vielä Ivecon reistailevan ilmastointilaitteen niin jopas jotakin.

Kokonaisuudessaan viikonlopusta jäi käteen muutakin kuin rusketusraidat ja palaneet käsivarret. Muutamana esimerkkinä toimikoon Jarin puhelimeen laulettu herätysääni, avonaisesta bussin ikkunasta kipeytynyt niska (Topia lainatakseni: ”Pitäisi olla Suvi Teräsniska!”) ja mielen syövereihin murjoutuneet Joken väläyttelemät muuvit. Näistä toipuessa kohti uutta keikkaviikonloppua...