Kappas, pappas nappas grappas!

Oliver vietti jälleen yhden viikonlopun keikkailen ja kukkoillen. Retkuseurueen touhupaikkoina toimivat tällä kertaa Jämsä ja Kaustinen.

15.5. musiikkikulttuuriryhmittymä Oliver asetteli puiset laatikkonsa keikkabussin tavaratilaan ja ampaisi raketin tavoin Suomen kaupunkeja kiertävälle radalle. Loistava sää ja kesäiseen asuunsa pukeutuva luonto pitivät huolen siitä, että matkan aikana oli varsin mieltäylentävää katsella ympärillä olleita maisemia ja pilvettömän taivaan sineä. Tunnelman saattoi suistaa raiteiltaan vain Jokke, joka pyytämättä ja yllätyksenä päätti kertoa pari Matti&Teppo-vitsiä. Ensimmäinen oli kerta kaikkiaan niin huono, että on kaikkien kannalta parempi jättää se ja siitä seuranneet kommentit kirjoittamatta, mutta toinen sentään hieman pelasti tilannetta. Se kuului suurin piirtein näin:

Matti ja Teppo olivat etelässä lomalla ja vastaan käveli mies. Turkulaisveljekset kysyivät: ”Kukas sä oikein oot?”. Mies vastasi: ”Olen Neil Armstrong.” Matti ja Teppo kummastelivat: ”Neil Armstrong, pitäiskö sut tuntee jostain?” Armstrong vastasi: ”No, olen ollut Kuussa.” Matti ja Teppo tokaisivat ylimielisesti: ”Vai Kuussa! Eihän tuo mitään, me ollaan sentään oltu koko päivä Auringossa!”. hehheh, kyllä oli hauskaa…

Joka tapauksessa matka jatkui, vaikkakin hieman hämmentyneissä tunnelmissa, kohti Jämsää. Perillä odotti Joccari, johon kannettiin laatikot ja levitettiin piuhat. Soundcheck alta pois ja ei muuta kuin hengennostatukseen. Hyvät ruuat, juomat ja sauna terasseineen olivat erittäin hyvä ponnistuspohja illan keikalle. Äänimaisemien maalailu ja valoefektien väläyttely saivat aivan erityisen sävyn, sillä paikalle olivat jälleen löytäneet tiensä myös bändin tosifanit. Tästä hyvästä bändi olikin erittäin otettu! Keikan aikana koittanut yhteislauluosuus sai kuitenkin bändin miettimään laulujen sanoituksia uudemman kerran. Laulaja Jarin viitoittaman mallin mukaan yleisön piti laulaa ”Ei, ei, ei vanhene koskaan”, mutta eräs asiallisessa vedossa ollut yleisön edustaja pahoitteli kuuluvalla äänellä, ettei hän vuoron koittaessa muistanut sanoja. Ehkä sanat todellakin olivat liian haastavat. Keikan jälkeen oli vuorossa vielä muutamat musiikkiin liittyvät spekuloinnit ja akkareilla ja lauluilla höystetyt musisoinnit ja sitten ei muuta kuin unta palloon.

16.5. herätyskello ilmoitti ystävälliseen sävyynsä aamun jo koittaneen ja laatikot ja piuhat odottivat reippaita, monin eri tavoin erikoistuneita, taiteenharjoittajia aamujumppaan. Niin laitettiin auto lähtövalmiiksi ja matka kohti Kaustista alkoi. Matka ei kuitenkaan sujunut tälläkään kertaa aivan yllätyksettä, sillä bussissa tapahtui jos jonkinlaista. Ensinnäkin äänentoistotaiteilija Tuomas päätti kokeilla sitä, kuinka monta sipsijuustopalloa mahtui kerralla suuhun. Toiseksi auton ovi alkoi temppuilla luonnollisten tarpeitten aiheuttaman pysähdyksen yhteydessä. Ovi nimittäin ei meinannut aueta millään konstilla ja lopulta tarvittiin seitsemän käsiparia saattamaan ovi sivuun kulkureitiltä ja vapauttamaan matkustamoon jumiin jääneet karjut. Kaikkien onneksi tämä oviepisodi käynnistyi vasta tarpeitten hoitamisen jälkeen eikä ennen sitä. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen olisi tiennyt kohtalaisen jännittäviä hetkiä bussin matkustusosassa kiemurrelleille tarpeen omaaville henkilöille.

Matka taittui kokonaisuudessaan varsin rattoisasti Kaustiselle ja viihderavintola Konsta uskomattoman hienoine puitteineen odotti Oliverin äärimmäisen mukavia ja hyvännäköisiä jätkiä. Tavaranpaljouden levittämisen jälkeistä hengennostatusta ja tulevaa yöpymistä varten bändille oli varattu kokonainen omakotitalo, jonka ehdottomina huippuina mainittakoon puulämmitteinen sauna, urkuharmoni, koripallokori ja keskellä pihanurmea ollut vuorenkilpi-istutus, jonka ympäri olisi halutessaan voinut vaikka löylyjen välissä juosta saunalenkin. Talossa oli myös upea katettu terassi, jolla istuneet taiteilijat kehittelivät jos jonkinlaista lyriikkaa. Esimerkkinä uskomattomista riimeistä toimikoon otsikkoon tiivistetyt väläykset. Joka tapauksessa hengennostatus oli kohdillaan, sillä televisiosta tuli kaiken hyvän lisäksi Euroviisut. Euroviisuista ei kuitenkaan jäänyt käteen muuta kuin valomies Topin mieltä lämmittäneet valoshowt ja muutamat asiallisesti pukeutuneet laulajattaret.

Nousseen hengen ryhdittämänä bändi kipusi Konstan laakealle lavalle ja antoi paukkua. Yleisön kannustamana Oliver antoi kaiken mitä oli annettavana, ja sitä annettavaahan riitti. Osa yleisön naispuolisista edustajista intoutui tanssimaan tiskiltä noudettavien nesteiden kyllästämällä lattialla jopa paljain jaloin. Lisäksi eturivissä meininkiin hyvin vaikuttavalla tavalla osallistunut Teron ja Waltterin sukulaissielu (=pitkätukkainen rokkari) antoi esiintyjille lisää energiaa, josta muotoutui musiikin, ääni- ja valoefektien ja yleisen tunnelman yhteen sulauttanut rockmusiikkiesitys.

Kaikin puolin mallikkaasti onnistuneen viikonlopun jälkitunnelmissa mahtavaakin mahtavammasta Konstasta kerättiin painavat puulaatikot autoon ja paluu kohti Virrat-cityä alkoi. Edelleenkin aurinko paistoi, lämmintä riitti ja lannoitettujen peltojen tuoksu kirvoitti hajuaistia, kun retkeltään paluuta tehneet urhot lepäilivät auton takaosassa Suviuunon ajossa.