Monet ovat miettineet, että kuka se Oliverin paitamyyjä oikein on. No, se olen minä, Tuomo. Toimin Oliverin katupartiopäällikkönä, myyn keikoilla mm. t-paitoja ja levyjä, ajan keikkabussia, kannan laatikoita, häslään mikkien kanssa, vouhotan Facebookissa… Oikeastaan teen vähän sitä sun tätä, josta viimeisin esimerkki on tämän blogin kirjoittaminen. Tämä blogi tulee pitämään sisällään bändin fiiliksiä ja terveisiä keikkabussista, keikoilta ja milloin mistäkin sekä sanallisessa että kuvallisessa muodossa. Pyrin siis muiden Oliver-tyyppien tavoin omalta osaltani edistämään Oliverin ja fanien välistä yhteiseloa, joka päivä päivältä tuntuu kasvavan aina vaan sielukkaammaksi.
Nyt kun tiedetään, mistä oikein on kysymys, niin eiköhän siirrytä itse asiaan. Oliverin Kauempaa sen tajuaa -kiertue on nyt täydessä vauhdissa. Virroilla 20.3. jysähtänyt ja edelleenkin tannerta vavahdutteleva kiertueen lähtölaukaus saattoi Oliverin viikonlopuksi keikoille Ähtäriin ja Ikaalisiin.
3.4. Ähtärin Club B52:n oven eteen peruutti keikkabussi intoa puhkuvan sisältönsä kera. Ei tarvittu muuta kuin aukinaiset ovet, joista Oliver vyöryi sisään asettumaan taloksi ja valmistautumaan illan urotekoihin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Valmistelujen, hengennostatuksen ja keskittymisen jälkeen h-hetki viimein koitti ja lauteille nousi kokonaisvaltainen paketti stadionrockia pikkukaupungista. Huumaava tunnelma tuntui päihdyttävän läsnäolijat, jotka nauttivat hohdokkaasta musiikin, valot ja uunituoreen pa-laitteiston yhdistäneestä audiovisuaalisesta ilotulituksesta. Ilta oli siis kaikin puolin hohdokas!
4.4. vuorossa oli sitten Ikaalisten Ikahovi, jossa hotellin väki tuttuun tapaansa toivotti bändin erittäin lämpimästi tervetulleeksi. Yltäkylläisen huolenpidon vallitessa Oliverilla oli helppo työ keskittyä osaansa kuulijoidensa viihdyttäjänä. Bändin jäsenten välinen käsinkosketeltavan kannustava ilmapiiri kirkasti ajatuksen siitä, että jokainen keikka tulisi olemaan edeltäjäänsä parempi. Siten Oliver tarjoili stadionrockinsa interaktiivisuudella höystettynä kuulijoilleen niin, että edellinen hohdokas keikka kirkastui loistavaksi, johon viimeisen säteensä tarjosi yhtyeen äänentoistotaiteilija Tuomas ”Ajopäällä” Oksanen. Hän yllätti kaikki, jopa itsensä, nousemalla viimeisen biisin aikana lavalle johtamaan yhteislauluosuutta ja veti shownsa loppuun erittäin kunnioitettavalla asenteella. Kokonaisuudessaan bändi veti törkeän hyvin, pa-laitteisto jytkyi muhkeasti, valot ja savu antoivat oman taiteellisen ulottuvuutensa ja kaiken kruunasi tietysti yleisö, josta erityisesti on nostettava esiin eturivin totaalisella antaumuksella mukaan heittäytyneet naispuoliset kuulijat. Oikeastaan ilman yleisöä jo aiemmin mainitsemani audiovisuaalinen ilotulitus olisi kukaties jäänyt matkaradion kohinaksi ja taskulampun tuikkeeksi. Kiitos siis yleisölle!
Edellä esittelemäni muutamat sanalliset ilmaukset vaativat hieman tarkennusta, jotta niiden merkitys aukeasi myöhemmissäkin jutuissa. Ensinnäkin termi ”hengennostatus” tarkoittaa käytännössä sitä, että bändin koko porukka syö hyvin, nauttii erinäisiä virvokkeita –itsehän otin ruuan kanssa jääveden ja eräs hotellin omistaja kysyikin, olenko uusi bändissä… – saunoo ja puhuu asiasta ja yleensä sen vierestä. Toinen merkittävä ilmaus on ”bändin jäsenten välinen käsinkosketeltavan kannustava ilmapiiri”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhden henkilön mahdollinen ei niin täydellinen suoritus saa muut vinoilemaan ja soittamaan suutaan sen verran, että on melko kannattavaa parantaa seuraavaksi kerraksi. Hyvästä suorituksesta tulee sitten taas ihan aitoja kehuja.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, kun ollaan reissussa. Parhaita paloja voi siis jatkossa seurata tästä blogista aina kiertuetilanteen viitoittaman aikataulun mukaan. Pysytään siis kuulolla, nähdään keikoilla ja vouhotetaan yhdessä!
-Tuomo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti